torstai 7. marraskuuta 2013

Parainen - 17000 ihmistä ja hieman enemmän saaria...vai miten se meni?


"Kosketa Jumalan Henki syvälle sydämeen" lauloi Hanna Lehtonen Tomi Satomaan säestämänä, Paraisten kanttorit musiikin kiiriessä korkealle holveihin - ja syvälle sydämeen täällä kirkolliskokousedustajien perinteisellä torstain virkistysretkellä. Antti Sipola, kansliavaliokunnan puheenjohtaja, oli pyytänyt meidän sieluillemme urkujen huoltoa ja Bach ja Pärt menivät ainakin minun ihoni alle ja sieluni sisäkerroksiin saakka.
Paraisten seurakuntayhtymän Länsi-Turunmaan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Juho Kopperoinen ja Väståbolandets svenska församlingens kyrkoherde Harry S. Backström (huh!) valaisivat meille monimutkaista seurakuntayhtymärakennetta, erityisesti paikallisidentiteetti (=mm. minkä saaren asukas on) tuntui merkitsevän enemmän kuin kieli.

Tällä viikolla en ole täysin säntillisesti referoinut päätöksiämme, mutta nykyisin uutisia tulee jo niin monesta tuutista...Kirkon ulkoasiain neuvoston ja Kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsenet löytyvät kirkon sivuilta http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/DEAEFA12528FEF46C2257C1C00337EE3?OpenDocument&lang=FI.

Huomenna saamme messussa kuulla edustajien omaa lauluryhmää, aamulla siis klo 8 Maarian kirkkoon.
"On arvokas sun elämäs, varjele sun sydäntäs"

näin räpäten aloitti Riku Rinne, insinööri ja evankelista, muusikko ja laulaja, tämän päivän täysistuntomme. Kirkon ulkoasiain neuvostoon valitsimme uusia jäseniä ja sen jälkeen muut kuin kirkon työntekijät valitsivat Kirkon työmarkkinalaitokseen - meillä muilla oli tunnin verran aikaa kävellä käytävillä ja harrastaa seurustelun sakramenttia. Siinä ehtii hieman kysellä seurakuntien olosuhteista sekä jumalanpalvelusten että kuntaliitosten suhteen eri puolilta Suomea. Eilen saimme tietää jumalanpalvelushankkeen Tiellä - På väg -loppumetrien tunnelmista ja käsikirjavaliokunta innostui prosessointiin johtaneesta työtavasta, jossa seurakunta itse ensin määrittelee, millainen jumalanpalveluksen toivoisi olevan ja sitten määrittelee tavoitteensa, mitä aluetta lähtee kehittämään ja keiden kanssa. Hankkeesta on noussut mm. ajatus "kirkkoterveisistä", ajatus siitä, että "kaikki lähtee alttarilta"; esim. vanhainkotiin viety ehtoollinen on terveinen kirkosta, samoin eräässä mielessä sitä voi olla koulun aamuhartaus. Hankkeessa on myös huomattu kirkkokahvien merkitys yhteisöllisyyden vahvistajana.

Eilen illalla meille selviteltiin seurakuntarakenneuudistuksen etenemistä. Tarkoitus on laatia puitelainsäädäntö, joka mahdollistaa sekä väljän että kiinteän seurakuntayhtymän muodostamisen. Hiippakunnat ovat tärkeässä asemassa ohjailemassa seurakuntia löytämään toisensa, tietenkin kuntaliitoksia seuraillen.

Virsikirjan lisävihkoon on lähetetty yli 800 ehdotusta, joista n. 150 on vielä käsittelemättä. Suomenkieliseen vihkoon tullee ainakin 67, ruotsinkieliseen jonkin verran enemmän. Ensi toukokuussa saamme ehkä nähdä jo disposition suunnitellusta kokonaisuudesta. Tarkoitus on löytää uusia, yhdessä laulettavia virsiä ja paikata havaittuja puutteita. Projektin sihteereillä on virsityöryhmän kanssa haastava tehtävä miettiä, mikä on virsi ja mikä sopii seurakunnan yhteiseen tilanteeseen laulettavaksi ja minkä ehdotuksen paikka voisi olla paremminkin henkilökohtaisessa hartauselämässä, vaikkapa Kotien rukouskirjassa.  Ehdotuksissa on uutta ja vanhaa ja myös musiikin tyylilajeja moninaisesti. Ehdotuksista löytyy mm. nimet Piae Cantiones, Paul Gerhardt ja englantilaisia, amerikkalaisia, norjalaisia virsiä sekä myös täysin uusia sanoituksia ja sävellyksiä. Hyvin monipuolinen kokoelma on tulossa!


tiistai 5. marraskuuta 2013

Samuli Koivuranta esittelee virsikirjan lisävihkomateriaalia käsikirjavaliokunnalle ja ruotsinkielisen lisävihkon projektisihteeri Anders Forsman säestää pianolla



"Rajaton ilo on niellyt kyyneleeni"

Näin Paul Gerhardt Pekka Kivekkään suomentamana uuden virsikirjan lisävihon materiaalista, josta poimintoja tänään saimme laulaa käsikirjavaliokunnassa n. toistakymmentä kappaletta. Lisävihko tulee ilmestymään ihannetapauksessa ehkä jo 2015 tai 2016 sekä suomen- että ruotsinkielisenä. Materiaalisa on eri puolilta maailmaa, vanhaa ja uutta ja juuri tätä varten tehtyä. Ehdotuksia on tullut yli 800, mutta lopulliseen versioon valitaan minimissään 67, mahdollisesti enemmänkin, mikäli kokonaisuus niin vaatii. Ruotsinkielisten puolella tarve on laajemmalle kokonaisuudelle.

Tänään on oikein mukava päivä: pian saamme kuunnella ministeri Päivi Räsäsen tervehdystä kakkukahveineen ja sitten jatkamme virsiehdotusten laulamista ja niistä keskustelua valiokunnassa. Ja ilta on tänään vapaa.

Lounaan jälkeen ehti olla lyhyt täysistunto, jossa lähetettiin saatesanoin eteenpäin vaalien äänestystapojen kehittämisen selvittäminen (vaalisalaisuuden turvaaminen, rahoitus ja seurakuntalaisten osallistumismahdollisuuksien laajentaminen puhuttivat) ja pappisasessorin kelpoisuuden muuttaminen siten, että hänen ei tarvitsisi olla kirkkoherran tai kappalaisen virassa - tämä sai kannatuspuheenvuoroja, koska pätevien ehdokkaiden määrä on ollut varsin pieni ja osa heistäkään ei ole aina ollut valmis asessorin tehtävään esimerkiksi kirkkoherran työkiireiden vuoksi.

Tämä viikko on kerrankin inhimillisen oloinen aikataulullisesti, ehtii seurustellakin ruokatauoilla ja illalla tehdä kävelylenkkejä ihaillen Aurajoen maisemia.

maanantai 4. marraskuuta 2013

”Kukka aukee hiljaa, lehdet liikahtavat” (virrestä 194)

Näillä sanoilla ja sävelillä seisoimme kirkolliskokouksen aamumessussa alttarilla ehtoollista vastaanottamassa. Joka kerta aloitusmessu on jykevä kokemus: sitä veisuun määrää ja Pyhän Hengen suloista kosketusta sanan, yhteyden ja ehtoollisen kautta. Tämän kirkolliskokousviikon jälkeen tämä kausi on puolessa välissä. Suuria päätöksiä on näinä kuutena vuonna ehditty tehdä ja tälläkin viikolla on tärkeitä asioita etenemässä. Arkkipiispa aloituspuheessaan lähti ilmastonmuutoksesta ja päätyi muistuttamaan toivosta mm. sanomalla, että kirkko pitää toivoa yllä olemalla rukoileva kirkko ja lainasi virttä 600:4 ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman.” Toimintasuunnitelma sisältää edelleen monia tärkeitä hankkeita, strategian ja tulevaisuusselonteon laatimisen ohella mm. seurakuntien yhteinen verkkohanke tuonee ajan myötä säästöjä (kyseessä on siis yhteinen verkkoympäristö kirkolle ja seurakunnille ja siihen on ajan myötä yhä useampien seurakuntien mahdollista liittyä). Reformaation 500-juhlavuotta valmistellaan yhdessä itsenäisyyden 100-vuotisjuhlien kanssa. Ensimmäinen laaja lähetyskumppanuusneuvottelu pidetään ensi vuonna ja seurakuntavaalit vuoden lopulla ovat tärkeä kirkon ”mainoskampanja”. Kirkon taloutta on koetellut mm. se, että yhteisövero tuotti viime vuonna vain 98 miljoonaa euroa toissa vuoden 133 miljoonan sijaan. Eläkerahaston sijoitustoiminta on yleensä onnistunut valtavan hyvin tehtävässään, mutta tällä hetkellä odotukset n. 5,6 % tuotosta vuosittain tuntuu kohtuuttoman isolta. Itse nostin esiin Kirkon tutkimuskeskuksen hyvät hankkeet: Kirkon muuttuva yhteisöllisyys, jossa käsitellään mm. toimintaan osallistumattomien seurakuntalaisten suhdetta kirkkoon, hengellistä elämää verkossa ja kirkkoon sitoutumisen alueellisia eroja. Toinen hanke on uskonnollinen kasvatus elämänkaaressa, johon liittyy mm. tradition siirtäminen uudelle sukupolvelle. Kolmas on virsitutkimushanke, jossa todetaan, että virret ja muukin hengellinen musiikki ovat tärkeässä asemassa uskonnollisen tradition siirtämisessä, esim. miten yhteinen laulaminen kiinnittää uusia ikäluokkia uskonnolliseen yhteisöön ja uskontulkintaan. Tutkimuskeskus panostaa myös erityisesti tutkimustiedon levittämiseen, jolloin sen vaikuttavuus ja tiedon käyttö ja soveltaminen kasvaa. Kannattaa käydä teologia.fi –sivustolla lukemassa ilmaiseksi korkealaatuisia tutkimuksia! Seurakuntarakenneuudistuksen läpiviennissä kaipaan konkretiaa ja löysin sitä mm. Tampereen hiippakunnasta, jossa lähdetään koko hiippakunnan voimin yhdessä miettimään tulevaisuutta; Porvoo taas panostaa henkilökohtaisiin käynteihin yksittäisissä seurakunnissa. Tampereen hiippakunta on myös osuvasti sanoittanut hengellisyyden vahvistamisen tavoitteitaan omassa toimintasuunnitelmassaan ollen meille muille esimerkkinä ja innostajana. Toivoisin, että kokousten ohella rakenneuudistuksessa ruokittaisiin tunteita ja hengen elämää, mm. Pekka Heikkilän ja Mietoisten kappeliseurakunnan mallia seuraten järjestämällä saunailtoja, joissa voi kotoisissa tunnelmissa kokea iloa ja yhteyttä ja motivoitua sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin. Tai vaikka yhteislauluiltoja. Kuntarakennepuolelta kuulin Kuntarakenneuudistus-rokkibändistä, jossa soittavat Huittisten ja Kokemäen kaupunginjohtajat ja Köyliön hallintojohtaja sekä eräs luottamushenkilöaktiivi – entiset kilpailijat käyvät nyt laulu ja musiikki edellä yhteisiä haasteita päin. (Tässä osoitteessa voit kuunnella näytteen heidän musiikistaan: http://www.youtube.com/watch?v=9Jqwc2hvEVs) Tämä maanantai oli pitkä päivä, kävimme myös Kirkon keskushallinnon uudistusta koskevan lähetekeskustelun. Asia on ollut vireillä kahdeksan vuotta ja hioutunut kyllä selkeäksi ehdotukseksi, mutta luonnollisesti luodessa mallia, jonka haluaisi menevän läpi äänestyksissä, on usein tehtävä kompromisseja tai muita ratkaisuja, joita on osan vaikea hyväksyä. Nyt näitä kipukohtia ovat Kirkon ulkoasiain neuvoston poistaminen (ja tehtävien jakaminen piispainkokoukselle ja kirkkohallitukselle), asessorien poistaminen piispainkokouksesta, kenttäpiispan aseman muuttuminen piispainkokouksen jäsenestä läsnäolo- ja puheoikeuden haltijaksi. Pidettyjen puheenvuorojen jälkeen säilyttäisin kaikki ennallaan, osittain tarkoituksenmukaisuussyistä. Joidenkin mielestä teologiset syyt painavat enemmän. Molemmatkin voidaan ottaa huomioon, jos jaksetaan pohtia eri tapoja organisoida asioita ja kehittää niitä vähitellen; tätä arkkipiispa suositteli ulkoasiain neuvoston kohdalla. Kirkkolaista oli siirretty 88 pykälää (mikäli muistan oikein) kirkkojärjestyksen puolelle eli kirkolliskokouksen itsensä päätettäväksi; kirkkolakihan täytyy hyväksyttää eduskunnassa. Pirjo Ala-Kapee-Hakuliselle tämä ei riittänyt; hän haluaisi vielä nopeammin ja vielä selkeämmin ”autonomisen kirkon”. Suuret laivat kääntyvät hitaasti. Moni asia voi olla viisas ehdotus, mutta päättäjiltä voi viedä aikaa tottua ajatukseen. Varmasti lakivaliokunta tarkastelee ko. asiaa vielä tapansa mukaan perusteellisesti. Harmikseni en nyt ole varma, tuleeko ko. mietintö täällä viikolla päätettäväksi vai siirtyykö paketti vielä ensi kevääseen, arkkipiispa kyllä kertoi asian tänään. Lounaalla oli ihanaa linssisalaattia ja päivällisellä lämmintä punajuurivuohenjuustoa,ah!