Keskiviikko 7.5.2014
Kirkolliskokousviikolla yöt jäävät usein lyhyiksi.
Tiistai-iltana piispoilla tapaa olla omaa ohjelmaa ja siksi valiokunnilla on
harvoin tiistai-iltaisin kokouksia; tämä tilanne tuo sopivan hengähdystauon,
jolloin joku edustaja saattaa piipahtaa jopa kotiväkeä tervehtimässä hieman
kauempanakin. Vaikka kokouspaperit lukee etukäteen ja keskustelee niistä muiden
edustajien kanssa, on päätöksissä ja näkökulmissa paljon pohdittavaa. Jos sen
lisäksi pyrkii netissä lukemaan eri ihmisten mielipiteitä ko. asioista tai itse
bloggaa tai osallistuu ko. keskusteluihin, vie se oman aikansa. Puheenvuorojen kirjoittaminen
vie aikaa, varsinkin kun niitä täytyy keskustelun edetessä kypsytellä, korjailla
ja tiivistää. Eilen tiivistin (osaksi laiskuuteni vuoksi, osaksi välttääkseni
keskustelun pitkittämistä) perusteluni seurakunnan pakollisten virkojen (papin,
kanttorin ja diakonian) säilyttämisestä yksinkertaiseen lauseeseen, että
Raamatussa on laulunjohtajia, seurakunnan kaitsijoita ja paimenia ja yritin
hymyllä viestittää, että ”sorry, vähän kevyesti menee”, mutta sain tietenkin
heti näpäytyksen, että mainitaan siellä kätilötkin ja ties mitä muita ammatteja…mutta
ehkä ko. nauruhetki piristi enemmän kuin perusteluni olisivat tehneet.
Mari Korhonen tuuletti aamuhartaudessa paperinmakuisia aivojamme tunnekylläisillä partiokuvilla ja "partiolupauksilla" sitoutua mm. hymyilemään ja saamaan anteeksi.
Tämän päivän aloitteet ovat heijastaneet yhteiskuntamme
muuttumista sekä kansainväliseksi (ulkomaalaisia taitaa asua Suomessa 6%
väkiluvustamme), monikulttuuriseksi että
muutenkin heterogeeniseksi: on puhuttu vieraskielisen työn järjestämisestä
kirkossa, henkilöseurakuntamahdollisuudesta ja lisäyksistä vihkikaavaan
erityisesti uusperheitä ajatellen.
Viimeksi mainitun aloitteen lähetekeskustelu on vasta klo 18
täysistunnossa, mutta kuulimme siitä käsikirjavaliokunnassa jo asiantuntijoina
Mika Mäntyrantaa, joka erinomaisesti tiivisti aloitteen keskeiset kohdat ja
Pirjo Pihlajaa asian juridisesta puolesta eli avioliitto-oikeudesta.
Valiokuntamme on hyvin asiantunteva, monipuolinen ja innokas keskustelija,
joten näkökulmia nousi monelta kannalta esiin. Aloitteessa on mielestäni
tavoite kirkkona viestiä tuesta uusperheille ja niiden aikuisille sekä lapsille
ja tähän tavoitteeseen lienee helppo monien yhtyä; sen muodoista ja tavoista
kannattaa keskustella ja löytää siihen hyviä ratkaisuja. Itse aloitteeseen
tulee perustusvaliokunnan lausunto ja siihen on myös piispainkokoukselle
annettava mahdollisuus antaa lausunto, koska kyse on kirkkokäsikirjaa
koskevasta asiasta.
Kansliavaliokunnan puheenjohtaja moitti lounaalla, että otin
sivistymättömän paljon pannacottaa ja melbaa, kun taas minä täysin
epäsivistyneesti onnittelin itseäni oikeanvärisestä puvusta: vaaleanpunaisessa
ei huomaa mahdollisia jälkiruokatahroja…
Ennen lounasta oli pieni tauko, jolloin sain aikaa pohtia
perjantain messun esirukousta; vaikea tehtävä: toisaalta en uskalla ihan
vapaasti rukoilla ilman papereita – ajatukset harhailevat jo tässä iässä, mutta
en halua pelkästään lukea käsikirjan rukouksiakaan; toisaalta rukouksen
laatiminen ei saisi olla pedanttia kaikkien mahdollisten asioiden luettelemista
tai paikallaolijoiden opettamista tai heidän miellyttämistään.
Kirkkohallituksen keskustelutunnilla tunteita kuumensi osa
seurakuntavaalien mainontamateriaalista. Viestintäjohtaja Pesonen selvitti mm.
että kyse on väljästä raamista, jota seurakunnat saavat tavoitteidensa
mukaisesti käyttää ja että kyseessä on hallintoelinvaali eikä
evankelioimiskampanja. Björn Vikström kertoi, että alkuperäinen slogan oli
ollut ”usko hyviin tekoihin”, mutta se oli muutettu muotoon ”usko hyvän
tekemiseen”. Olin Sammeli Juntusen
kanssa samaa mieltä, että ”avioliitto kaikille vai avoliitto toisille” ei ole
neutraalia mainontaa järjestäjätahon puolelta, vaan vaikka iskulauseiden on
tarkoitus herätellä, pitäisi se muotoilla siten, että siinä ilmenee
mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja ohjelmanjulistus kuuluu vasta
valitsijayhdistyksille. Mutta varmaan
seurakunnat osaavat valita haluamansa iskulauseet isosta valikoimasta. Kaisanlahti ihmetteli sitä, että seurakuntavaalien
Facebook-sivuilla tykättiin joistain puolueista, mutta ei toisista ja tähän
asiaan ei tullut ihan selkeää vastausta; jäi mielikuva, että aktiiviset
tykkääjät tykkäävät toisistaan, mutta minusta sinne eksyvä saa sen mielikuvan,
että Kirkko Suomessa tykkää vain tietyistä puolueista ja sitä jää
ihmettelemään. Kuitenkin Tuomo Pesonen kertoi, että seurakuntavaalit-tiimistä
ollaan mukana kaikissa puoluekokouksissa tänä vuonna. Mainostoimistot ovat
taitavia ja tietävät, miten ihmisten kiinnostus saadaan heräämään, mutta
toivoisin, että jossain muodossa kirkon evankeliumi olisi nykyaikaisin
käsittein näkyvissä tässäkin ja evankeliumilla tarkoitan rakkauden löytämistä
itsensä ulkopuolelta, vanhojen taakkojen jättämistä ja uuden alun
mahdollisuutta päivittäin. Sitä lähdettä, mistä vasta kumpuaa halu ja kyky
tehdä hyvää. Ja mitä ilman emme voi mitään tehdä. Löytyykö tällaisia kirkon
sanoman sanoittajia tai kuvittajia? Mainostaminen on vaikea laji, jota en hyvin
tunne
Illalla klo 18 jatkamme seurakuntarakennekeskustelua
täysistunnossa. Nehän ovat kaikille avoimia ja salin takaosassa on parikymmentä
tuolia, jonne sopii lehdistön lisäksi yleensä muutamia henkilöitä ja taitavat
puheenvuorot kuulua käytävällekin.