torstai 6. marraskuuta 2014

Keskiviikon 5.11.2014 kuulumisia kirkolliskokouksesta Pälkäneen kirkkoherra Jari Kemppaisen koostamana (oli niin hyvä lista, että lainasin!).

"3.päivä kirkolliskokousta.
Päätettiin:
Hylätä henkilöseurakuntien perustaminen. Itse kannatin aloitetta. Kyllä jokaisen tulisi saada valita seurakuntansa. Tulee vielä.
Kirkon organisaation uudistaminen. Valitaan komitea sitä selvittämään.
keväällä 2015 kirkolliskokous, kokoontuu 4 päivää. Toisin ma on valiokuntatyötä. Eikö valiokunta ole kirkolliskokousta tuumin??? Miten viikko siitä lyhenee?...
Hyväksyä yhteistyöasiakirja Inkerin kirkon kanssa.
Vieraskielisentyön järjestelyt. Kirkko on heikosti pystynyt ottamaan vastaan maahanmuuttajia. Olemme kansankirkko, emme kansojen kirkko.

KYSELYTUNTI
Arkkipiispa: oppikeskustelujen katkeaminen Venäjän ort kkon kanssa johtui kirkkomme parisuhderukouksesta
Kansanlähtyksen virkakanta, Tampereen piispan vastaus
Onko muistiot sitovia vai vain ponnet. Pitäisikö valiokuntien tehdä vain ponsia, jos muistiot ei sido ketään? Liittyi lähetysmäärärahojen jakamiseen.
Vaalikonesotku.
Aloitteita
saarnatietopalvelu. Nettipostilla
Nimikirjan ylläpidosta luopuminen
Saksankielisen srk vapautus kipasta
olikokan siinä."

Monenlaista nopeaa asiaa kävimme läpi ja lisäksi oli valiokuntien kokoontumisia parissa kohdassa.
Veisuuta ja historiaa

Johanna Lumijärvi piti koskettavan aamuhartauden synninpäästöineen tänään. Istuimme kappelissa kylki kyljessä (koska salia valmisteltiin kirjanjulkaisujuhlaa varten) ja veisasimme virren 178 "Myös isämme uskoivat ennen...". Oli kuin olisin ollut oopperassa, sillä vieressäni veisasi lapsuuskotiseurakuntani pappi, nykyinen piispa Tapio Luoma. (Olen ollut kuitenkin silloin jo aikuinen, kun Luoma oli lapsuuskotini seurakunnassa; hänhän on siis minua nuorempi...)

Tänään klo 10 oli istuntosalissa juhla, jossa julkistettiin Jaakko Olavi Antilan kirjoittama nykymuotoisen kirkolliskokouksen historiikki "Kansankirkko ristipaineessa - Suomen luterilainen kirkolliskokous 1974-2011". Harvinainen lahjakkuus tuo pohjalainen nuorimies: valtavan laaja aineisto käsitelty mielenkiintoa herättävällä tavalla ja ainakin valloittavan, yhtä aikaa asiapitoisen ja huumorintajuisen esittelypuheen perusteella osattu vetää ihmeellisen syviä johtopäätöksiä. Kiitän ja kumarran!

Saimme myös saamenkielisen sotilaan virsikirjan omaksemme; siinä oli pohjoissaamea, koltansaamea ja inarinsaamea. Myös ortodoksivirsiä oli koltansaameksi. Kenttäpiispa Särkiö esitteli sen ja saamelaisedustaja Veikko Guttorm rukoili virsikirjan takaa saameksi Isä meidän –rukouksen.

Käsikirjavaliokunnan mietintö koskien vihkimisen kaavaan lisättäviä kysymyksiä tilanteissa, jossa vihittävillä on lapsia, valmistui. Katsoimme perustevaliokunnan ja piispainkokouksen kanssa, ettei ole syytä luoda uutta toimitusta avioliiton kaavan sisään, vaan edistää uusperheen yhteyttä muilla tavoilla ja siksi ehdotimme aloitteen omankin esityksen mukaisesti lisämateriaalin, erityisesti rukousaineiston valmistamista ko. tilanteisiin. Sen lisäksi perheelle voi ehdottaa yhteisen kodin siunaamista.

Kun noin 7 vuotta sitten aloitin tämän blogin, tiedotus kirkolliskokouksen asioista oli paljon niukempaa ja blogeja oli vain vähän. Nykyisin monet asiat lennähtävät Facebookiin tai Twitteriin lähes samassa sekunnissa kuin ne tapahtuvat istuntosalissa. Myös kirkon tiedotuskeskuksen tiedotus on monipuolistunut huomattavasti. Niinpä omat kirjoitteluni ovat vähentyneet. Tämä viikko ei ole sisältänyt kovin merkittäviä päätöksiä ja on ollut paljon rauhallisempi kuin moni muu. Olen saanut nukkua joka yö kunnolliset yöunet.

Tänään sattui hullunkurinen tilanne, kun olin kumartunut naulakon alle tutkimaan laukkuni sisältöä. Samassa edellisellä kaudella käsikirjavaliokunnan puheenjohtajana ollut Gustav Björkstrand minua huomaamatta laittoi takkinsa eteeni kuin peittäen minut sillä; lienikö tämä vahvistus sille, että nyt on minun vuoroni käsikirjavaliokunnan tämänhetkisenä puheenjohtajana väistyä sivuun…ja olla asettumatta enää ehdolle hieman yli vuoden kuluttua olevissa kirkolliskokousvaaleissa.

Tällaisia nyt mietiskelen. Ensi keväänä on vielä tulossa seurakuntarakennepäätös ja virsikirjan lisävihkosta päättäminen joko silloin tai marraskuussa. Erityisesti seurakuntarakenneasiaan on todella vaikea löytää viisasta ja kaikkia tyydyttävää ratkaisua. Olisiko koko hankkeen raukeaminen sellainen? Tänään ruokapöytäkeskusteluissa totesimme, että joka tapauksessa keskinäiset keskustelut ovat tuottaneet paljon tietoa ja erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja paikallistasolla myös auttanut alustavasti solmimaan yhteistyöverkostoja seurakuntien kesken eli prosessista jää joka tapauksessa jotain käteen. Tässä kohdassa jään myös rukoilemaan kaikille asianosaisille viisautta. ”Anna, Jeesus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään…”

maanantai 3. marraskuuta 2014



Armoa! 2017
Neljästoista kirkolliskokousviikkoni alkoi Turun kristillisellä opistolla; vielä kaksi jäljellä tämän jälkeen, joten pianhan tässä on alettava etsiä ehdokkaita seuraavaan kirkolliskokoukseen. Itse en aio olla enää ehdokkaana. Olen nyt töissä järjestössä, Kansan Raamattuseuran Turun alueen työntekijänä ja ajattelen, että arkkihiippakuntaa olisi hyvä edustaa seurakuntapappien, joilla on arjen tuntuma seurakunnan elämään ja hallintoon. Arkkihiippakunnassa on paljon viisaita, lahjakkaita ja pitkälle koulutettuja pappeja, joiden asiantuntemuksen ja elämänkokemuksen ja hengellisyyden toivoisin tulevan tälläkin tavalla kirkon palvelukseen.
Messussa Maarian kirkossa aloitimme rukouksin viikkomme. Oulun hiippakunnan edustajat palvelivat ja saimme kuulla saamenkielistä raamatunlukua. Piispa Salmi oli sairaana ja häntä edusti asessori Juha Rauhala, jonka kanssa olen tehnyt rovastikunnallista yhteistyötä yli 30 vuotta sitten Nurmossa! Erityisesti pidin virrestä 426: ”Menkää, seuraavathan teitä siunaukset ystäväin. Rukouksin mukananne hekin työssä ovat näin. Ystäviä Kristuksen johtaa Henki yhteinen.”
Toimintasuunnitelmasta kertoi kansliapäällikkö Jukka Keskitalo, että koska perustehtäviin kuluu 80 % kirkkohallituksen resursseista, on sitä tahdottu nyt nostaa esiin erityisten hankkeiden sijaan ja se on tehty tuloskortin muodossa. Tuloskortti sisältää tavoitteen, keinot ja avainmittarin. Vastaavalla tavalla tein juuri KRS:n toimintasuunnitelmaa Turun alueelle ja totesin, kuinka vaikea on kehittää toiminnan mittareita, mutta niiden kautta pystyy arvioimaan toiminnan vaikuttavuutta ja siksi sitä on harjoiteltava.
Erityisen tärkeä kirkon keskeinen hanke on Reformaation juhlavuoden Armoa! 2017 –valmistelu.
Kirkkoneuvos Leena Rantanen esitteli hauskasti kirkon talouden kehitysnäkymiä antamalla liikennevalojen tavoin värejä eri toiminnoille. Kirkon eläkelaitos sai punaisen, kirkon yhteinen toiminta vihreän ja KiPa keltaisen. Kirkossa eläkemaksu on korkea, mikä johtuu siitä, että rahastointi aloitettiin aikoinaan liian myöhään; kirkon eläkkeet eivät ole korkeita, keskimäärin 888e/kk. Vanhuseläkkeelle lähtevien keski-ikä on niinkin korkea kuin 64,4 vuotta, mikä on varsin lähellä tavoitetta 65v. Mutta koska kirkon työntekijämäärä vähenee tulevina vuosina, vähenee luonnollisesti myös palkkaperusteinen eläkemaksukertymä. Heikoimmassa tulevaisuuden skenaariossa työntekijämäärä puolittuu vuoteen 2030 mennessä eli viidessätoista vuodessa.
Kirkon yhteinen toiminta sai vihreän värin mm. siitä syystä, että kirkkohallituksen työntekijämäärää on voimakkaasti supistettu ja tullaan vielä parin vuoden aikana supistamaan. Vuonna 2006 työntekijöitä oli 295, tänä vuonna heitä on 258 ja vuonna 2017 suunnitelman mukaisesti 233. Kiinteistökulut uudessa Kirkon Talossa, Eteläsatama 8 ovat myös huomattavasti pienemmät kuin edellisessä paikassa Katajanokalla.
KiPan toiminta on takkuillut eikä kaikin osin ole tuonut toivottuja säästöjä, josta piispa Vikström piti kriittisen puheenvuoron kysellen, onko KiPa eräänlainen monopoli, jota ei saa arvostella; jolla on eräänlainen koskemattomuus, mikä saattaa estää toiminnan kehittymisen. KiPa on mielestäni osoitus siitä, että kun ei alun perin ole riittävää yksimielisyyttä asiasta, ei sitä kannattaisi runnoa läpi, koska asia kostautuu jatkossa haluttomuutena yhteistyöhön ja tällä on myös taloudellisia seurauksia.
Kirkko – yhteistä näkyä kohti –asiakirjaa kehotti piispa Jolkkonen lukemaan uteliaasti ja nöyrästi ja piispa Repo viittasi aiempaan merkittävään Kaste, virka ja ehtoollinen –asiakirjaan ja sen vaikutuksiin mm. virkaan vihkimysten ja ekumenian syventyneenä ymmärryksenä ja luterilaisten ja anglikaanien välisen sopimuksen mahdollistajana. Ensin mainittu asiakirja on siis vuosikymmenien ekumeenisen työn tulos kirkko-opista, mikä on ekumenian pääteema. Kenttäpiispa Särkiö kiinnitti huomiota myös oman kirkkomme sisäisen yhteyden selkiinnyttämiseen.
Sain muuten kenttäpiispa Särkiön kautta ostaa kaupunkihunajaa, jossa on mm. lehmuksen, voikukan, vadelman ja horsman makuja; innolla odotan makuelämyksiä. Etiopian maaseudulla olen aikoinaan maistanut parasta hunajaa, mitä tiedän.
Välillä saa vaivata aivojaan kokouksen ulkopuolisillakin asioilla. Piispa Kalliala näytti kuvaa modernista maalauksesta aiheena Ristiltäotto ja mieltäni jäi vaivaamaan taiteilijan nimi. Ehkäpä saan sen huomenna selville jotain kautta…