Keskiviikon 5.11.2014 kuulumisia kirkolliskokouksesta Pälkäneen kirkkoherra Jari Kemppaisen koostamana (oli niin hyvä lista, että lainasin!).

"3.päivä kirkolliskokousta.
Päätettiin:
Hylätä henkilöseurakuntien perustaminen. Itse kannatin aloitetta. Kyllä jokaisen tulisi saada valita seurakuntansa. Tulee vielä.
Kirkon organisaation uudistaminen. Valitaan komitea sitä selvittämään.
keväällä 2015 kirkolliskokous, kokoontuu 4 päivää. Toisin ma on valiokuntatyötä. Eikö valiokunta ole kirkolliskokousta tuumin??? Miten viikko siitä lyhenee?...
Hyväksyä yhteistyöasiakirja Inkerin kirkon kanssa.
Vieraskielisentyön järjestelyt. Kirkko on heikosti pystynyt ottamaan vastaan maahanmuuttajia. Olemme kansankirkko, emme kansojen kirkko.

KYSELYTUNTI
Arkkipiispa: oppikeskustelujen katkeaminen Venäjän ort kkon kanssa johtui kirkkomme parisuhderukouksesta
Kansanlähtyksen virkakanta, Tampereen piispan vastaus
Onko muistiot sitovia vai vain ponnet. Pitäisikö valiokuntien tehdä vain ponsia, jos muistiot ei sido ketään? Liittyi lähetysmäärärahojen jakamiseen.
Vaalikonesotku.
Aloitteita
saarnatietopalvelu. Nettipostilla
Nimikirjan ylläpidosta luopuminen
Saksankielisen srk vapautus kipasta
olikokan siinä."

Monenlaista nopeaa asiaa kävimme läpi ja lisäksi oli valiokuntien kokoontumisia parissa kohdassa.

Veisuuta ja historiaa

Johanna Lumijärvi piti koskettavan aamuhartauden synninpäästöineen tänään. Istuimme kappelissa kylki kyljessä (koska salia valmisteltiin kirjanjulkaisujuhlaa varten) ja veisasimme virren 178 "Myös isämme uskoivat ennen...". Oli kuin olisin ollut oopperassa, sillä vieressäni veisasi lapsuuskotiseurakuntani pappi, nykyinen piispa Tapio Luoma. (Olen ollut kuitenkin silloin jo aikuinen, kun Luoma oli lapsuuskotini seurakunnassa; hänhän on siis minua nuorempi...)

Tänään klo 10 oli istuntosalissa juhla, jossa julkistettiin Jaakko Olavi Antilan kirjoittama nykymuotoisen kirkolliskokouksen historiikki "Kansankirkko ristipaineessa - Suomen luterilainen kirkolliskokous 1974-2011". Harvinainen lahjakkuus tuo pohjalainen nuorimies: valtavan laaja aineisto käsitelty mielenkiintoa herättävällä tavalla ja ainakin valloittavan, yhtä aikaa asiapitoisen ja huumorintajuisen esittelypuheen perusteella osattu vetää ihmeellisen syviä johtopäätöksiä. Kiitän ja kumarran!

Saimme myös saamenkielisen sotilaan virsikirjan omaksemme; siinä oli pohjoissaamea, koltansaamea ja inarinsaamea. Myös ortodoksivirsiä oli koltansaameksi. Kenttäpiispa Särkiö esitteli sen ja saamelaisedustaja Veikko Guttorm rukoili virsikirjan takaa saameksi Isä meidän –rukouksen.

Käsikirjavaliokunnan mietintö koskien vihkimisen kaavaan lisättäviä kysymyksiä tilanteissa, jossa vihittävillä on lapsia, valmistui. Katsoimme perustevaliokunnan ja piispainkokouksen kanssa, ettei ole syytä luoda uutta toimitusta avioliiton kaavan sisään, vaan edistää uusperheen yhteyttä muilla tavoilla ja siksi ehdotimme aloitteen omankin esityksen mukaisesti lisämateriaalin, erityisesti rukousaineiston valmistamista ko. tilanteisiin. Sen lisäksi perheelle voi ehdottaa yhteisen kodin siunaamista.

Kun noin 7 vuotta sitten aloitin tämän blogin, tiedotus kirkolliskokouksen asioista oli paljon niukempaa ja blogeja oli vain vähän. Nykyisin monet asiat lennähtävät Facebookiin tai Twitteriin lähes samassa sekunnissa kuin ne tapahtuvat istuntosalissa. Myös kirkon tiedotuskeskuksen tiedotus on monipuolistunut huomattavasti. Niinpä omat kirjoitteluni ovat vähentyneet. Tämä viikko ei ole sisältänyt kovin merkittäviä päätöksiä ja on ollut paljon rauhallisempi kuin moni muu. Olen saanut nukkua joka yö kunnolliset yöunet.

Tänään sattui hullunkurinen tilanne, kun olin kumartunut naulakon alle tutkimaan laukkuni sisältöä. Samassa edellisellä kaudella käsikirjavaliokunnan puheenjohtajana ollut Gustav Björkstrand minua huomaamatta laittoi takkinsa eteeni kuin peittäen minut sillä; lienikö tämä vahvistus sille, että nyt on minun vuoroni käsikirjavaliokunnan tämänhetkisenä puheenjohtajana väistyä sivuun…ja olla asettumatta enää ehdolle hieman yli vuoden kuluttua olevissa kirkolliskokousvaaleissa.

Tällaisia nyt mietiskelen. Ensi keväänä on vielä tulossa seurakuntarakennepäätös ja virsikirjan lisävihkosta päättäminen joko silloin tai marraskuussa. Erityisesti seurakuntarakenneasiaan on todella vaikea löytää viisasta ja kaikkia tyydyttävää ratkaisua. Olisiko koko hankkeen raukeaminen sellainen? Tänään ruokapöytäkeskusteluissa totesimme, että joka tapauksessa keskinäiset keskustelut ovat tuottaneet paljon tietoa ja erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja paikallistasolla myös auttanut alustavasti solmimaan yhteistyöverkostoja seurakuntien kesken eli prosessista jää joka tapauksessa jotain käteen. Tässä kohdassa jään myös rukoilemaan kaikille asianosaisille viisautta. ”Anna, Jeesus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään…”

Armoa! 2017

Neljästoista kirkolliskokousviikkoni alkoi Turun kristillisellä opistolla; vielä kaksi jäljellä tämän jälkeen, joten pianhan tässä on alettava etsiä ehdokkaita seuraavaan kirkolliskokoukseen. Itse en aio olla enää ehdokkaana. Olen nyt töissä järjestössä, Kansan Raamattuseuran Turun alueen työntekijänä ja ajattelen, että arkkihiippakuntaa olisi hyvä edustaa seurakuntapappien, joilla on arjen tuntuma seurakunnan elämään ja hallintoon. Arkkihiippakunnassa on paljon viisaita, lahjakkaita ja pitkälle koulutettuja pappeja, joiden asiantuntemuksen ja elämänkokemuksen ja hengellisyyden toivoisin tulevan tälläkin tavalla kirkon palvelukseen.

Messussa Maarian kirkossa aloitimme rukouksin viikkomme. Oulun hiippakunnan edustajat palvelivat ja saimme kuulla saamenkielistä raamatunlukua. Piispa Salmi oli sairaana ja häntä edusti asessori Juha Rauhala, jonka kanssa olen tehnyt rovastikunnallista yhteistyötä yli 30 vuotta sitten Nurmossa! Erityisesti pidin virrestä 426: ”Menkää, seuraavathan teitä siunaukset ystäväin. Rukouksin mukananne hekin työssä ovat näin. Ystäviä Kristuksen johtaa Henki yhteinen.”

Toimintasuunnitelmasta kertoi kansliapäällikkö Jukka Keskitalo, että koska perustehtäviin kuluu 80 % kirkkohallituksen resursseista, on sitä tahdottu nyt nostaa esiin erityisten hankkeiden sijaan ja se on tehty tuloskortin muodossa. Tuloskortti sisältää tavoitteen, keinot ja avainmittarin. Vastaavalla tavalla tein juuri KRS:n toimintasuunnitelmaa Turun alueelle ja totesin, kuinka vaikea on kehittää toiminnan mittareita, mutta niiden kautta pystyy arvioimaan toiminnan vaikuttavuutta ja siksi sitä on harjoiteltava.

Erityisen tärkeä kirkon keskeinen hanke on Reformaation juhlavuoden Armoa! 2017 –valmistelu.

Kirkkoneuvos Leena Rantanen esitteli hauskasti kirkon talouden kehitysnäkymiä antamalla liikennevalojen tavoin värejä eri toiminnoille. Kirkon eläkelaitos sai punaisen, kirkon yhteinen toiminta vihreän ja KiPa keltaisen. Kirkossa eläkemaksu on korkea, mikä johtuu siitä, että rahastointi aloitettiin aikoinaan liian myöhään; kirkon eläkkeet eivät ole korkeita, keskimäärin 888e/kk. Vanhuseläkkeelle lähtevien keski-ikä on niinkin korkea kuin 64,4 vuotta, mikä on varsin lähellä tavoitetta 65v. Mutta koska kirkon työntekijämäärä vähenee tulevina vuosina, vähenee luonnollisesti myös palkkaperusteinen eläkemaksukertymä. Heikoimmassa tulevaisuuden skenaariossa työntekijämäärä puolittuu vuoteen 2030 mennessä eli viidessätoista vuodessa.

Kirkon yhteinen toiminta sai vihreän värin mm. siitä syystä, että kirkkohallituksen työntekijämäärää on voimakkaasti supistettu ja tullaan vielä parin vuoden aikana supistamaan. Vuonna 2006 työntekijöitä oli 295, tänä vuonna heitä on 258 ja vuonna 2017 suunnitelman mukaisesti 233. Kiinteistökulut uudessa Kirkon Talossa, Eteläsatama 8 ovat myös huomattavasti pienemmät kuin edellisessä paikassa Katajanokalla.

KiPan toiminta on takkuillut eikä kaikin osin ole tuonut toivottuja säästöjä, josta piispa Vikström piti kriittisen puheenvuoron kysellen, onko KiPa eräänlainen monopoli, jota ei saa arvostella; jolla on eräänlainen koskemattomuus, mikä saattaa estää toiminnan kehittymisen. KiPa on mielestäni osoitus siitä, että kun ei alun perin ole riittävää yksimielisyyttä asiasta, ei sitä kannattaisi runnoa läpi, koska asia kostautuu jatkossa haluttomuutena yhteistyöhön ja tällä on myös taloudellisia seurauksia.

Kirkko – yhteistä näkyä kohti –asiakirjaa kehotti piispa Jolkkonen lukemaan uteliaasti ja nöyrästi ja piispa Repo viittasi aiempaan merkittävään Kaste, virka ja ehtoollinen –asiakirjaan ja sen vaikutuksiin mm. virkaan vihkimysten ja ekumenian syventyneenä ymmärryksenä ja luterilaisten ja anglikaanien välisen sopimuksen mahdollistajana. Ensin mainittu asiakirja on siis vuosikymmenien ekumeenisen työn tulos kirkko-opista, mikä on ekumenian pääteema. Kenttäpiispa Särkiö kiinnitti huomiota myös oman kirkkomme sisäisen yhteyden selkiinnyttämiseen.

Sain muuten kenttäpiispa Särkiön kautta ostaa kaupunkihunajaa, jossa on mm. lehmuksen, voikukan, vadelman ja horsman makuja; innolla odotan makuelämyksiä. Etiopian maaseudulla olen aikoinaan maistanut parasta hunajaa, mitä tiedän.

Välillä saa vaivata aivojaan kokouksen ulkopuolisillakin asioilla. Piispa Kalliala näytti kuvaa modernista maalauksesta aiheena Ristiltäotto ja mieltäni jäi vaivaamaan taiteilijan nimi. Ehkäpä saan sen huomenna selville jotain kautta…

Keskiviikko 7.5.2014

Kirkolliskokousviikolla yöt jäävät usein lyhyiksi. Tiistai-iltana piispoilla tapaa olla omaa ohjelmaa ja siksi valiokunnilla on harvoin tiistai-iltaisin kokouksia; tämä tilanne tuo sopivan hengähdystauon, jolloin joku edustaja saattaa piipahtaa jopa kotiväkeä tervehtimässä hieman kauempanakin. Vaikka kokouspaperit lukee etukäteen ja keskustelee niistä muiden edustajien kanssa, on päätöksissä ja näkökulmissa paljon pohdittavaa. Jos sen lisäksi pyrkii netissä lukemaan eri ihmisten mielipiteitä ko. asioista tai itse bloggaa tai osallistuu ko. keskusteluihin, vie se oman aikansa. Puheenvuorojen kirjoittaminen vie aikaa, varsinkin kun niitä täytyy keskustelun edetessä kypsytellä, korjailla ja tiivistää. Eilen tiivistin (osaksi laiskuuteni vuoksi, osaksi välttääkseni keskustelun pitkittämistä) perusteluni seurakunnan pakollisten virkojen (papin, kanttorin ja diakonian) säilyttämisestä yksinkertaiseen lauseeseen, että Raamatussa on laulunjohtajia, seurakunnan kaitsijoita ja paimenia ja yritin hymyllä viestittää, että ”sorry, vähän kevyesti menee”, mutta sain tietenkin heti näpäytyksen, että mainitaan siellä kätilötkin ja ties mitä muita ammatteja…mutta ehkä ko. nauruhetki piristi enemmän kuin perusteluni olisivat tehneet.

Mari Korhonen tuuletti aamuhartaudessa paperinmakuisia aivojamme tunnekylläisillä partiokuvilla ja "partiolupauksilla" sitoutua mm. hymyilemään ja saamaan anteeksi.

Tämän päivän aloitteet ovat heijastaneet yhteiskuntamme muuttumista sekä kansainväliseksi (ulkomaalaisia taitaa asua Suomessa 6% väkiluvustamme), monikulttuuriseksi  että muutenkin heterogeeniseksi: on puhuttu vieraskielisen työn järjestämisestä kirkossa, henkilöseurakuntamahdollisuudesta ja lisäyksistä vihkikaavaan erityisesti uusperheitä ajatellen.

Viimeksi mainitun aloitteen lähetekeskustelu on vasta klo 18 täysistunnossa, mutta kuulimme siitä käsikirjavaliokunnassa jo asiantuntijoina Mika Mäntyrantaa, joka erinomaisesti tiivisti aloitteen keskeiset kohdat ja Pirjo Pihlajaa asian juridisesta puolesta eli avioliitto-oikeudesta. Valiokuntamme on hyvin asiantunteva, monipuolinen ja innokas keskustelija, joten näkökulmia nousi monelta kannalta esiin. Aloitteessa on mielestäni tavoite kirkkona viestiä tuesta uusperheille ja niiden aikuisille sekä lapsille ja tähän tavoitteeseen lienee helppo monien yhtyä; sen muodoista ja tavoista kannattaa keskustella ja löytää siihen hyviä ratkaisuja. Itse aloitteeseen tulee perustusvaliokunnan lausunto ja siihen on myös piispainkokoukselle annettava mahdollisuus antaa lausunto, koska kyse on kirkkokäsikirjaa koskevasta asiasta.

Kansliavaliokunnan puheenjohtaja moitti lounaalla, että otin sivistymättömän paljon pannacottaa ja melbaa, kun taas minä täysin epäsivistyneesti onnittelin itseäni oikeanvärisestä puvusta: vaaleanpunaisessa ei huomaa mahdollisia jälkiruokatahroja…

Ennen lounasta oli pieni tauko, jolloin sain aikaa pohtia perjantain messun esirukousta; vaikea tehtävä: toisaalta en uskalla ihan vapaasti rukoilla ilman papereita – ajatukset harhailevat jo tässä iässä, mutta en halua pelkästään lukea käsikirjan rukouksiakaan; toisaalta rukouksen laatiminen ei saisi olla pedanttia kaikkien mahdollisten asioiden luettelemista tai paikallaolijoiden opettamista tai heidän miellyttämistään.

Kirkkohallituksen keskustelutunnilla tunteita kuumensi osa seurakuntavaalien mainontamateriaalista. Viestintäjohtaja Pesonen selvitti mm. että kyse on väljästä raamista, jota seurakunnat saavat tavoitteidensa mukaisesti käyttää ja että kyseessä on hallintoelinvaali eikä evankelioimiskampanja. Björn Vikström kertoi, että alkuperäinen slogan oli ollut ”usko hyviin tekoihin”, mutta se oli muutettu muotoon ”usko hyvän tekemiseen”.  Olin Sammeli Juntusen kanssa samaa mieltä, että ”avioliitto kaikille vai avoliitto toisille” ei ole neutraalia mainontaa järjestäjätahon puolelta, vaan vaikka iskulauseiden on tarkoitus herätellä, pitäisi se muotoilla siten, että siinä ilmenee mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja ohjelmanjulistus kuuluu vasta valitsijayhdistyksille.  Mutta varmaan seurakunnat osaavat valita haluamansa iskulauseet isosta valikoimasta.  Kaisanlahti ihmetteli sitä, että seurakuntavaalien Facebook-sivuilla tykättiin joistain puolueista, mutta ei toisista ja tähän asiaan ei tullut ihan selkeää vastausta; jäi mielikuva, että aktiiviset tykkääjät tykkäävät toisistaan, mutta minusta sinne eksyvä saa sen mielikuvan, että Kirkko Suomessa tykkää vain tietyistä puolueista ja sitä jää ihmettelemään. Kuitenkin Tuomo Pesonen kertoi, että seurakuntavaalit-tiimistä ollaan mukana kaikissa puoluekokouksissa tänä vuonna. Mainostoimistot ovat taitavia ja tietävät, miten ihmisten kiinnostus saadaan heräämään, mutta toivoisin, että jossain muodossa kirkon evankeliumi olisi nykyaikaisin käsittein näkyvissä tässäkin ja evankeliumilla tarkoitan rakkauden löytämistä itsensä ulkopuolelta, vanhojen taakkojen jättämistä ja uuden alun mahdollisuutta päivittäin. Sitä lähdettä, mistä vasta kumpuaa halu ja kyky tehdä hyvää. Ja mitä ilman emme voi mitään tehdä. Löytyykö tällaisia kirkon sanoman sanoittajia tai kuvittajia? Mainostaminen on vaikea laji, jota en hyvin tunne

Illalla klo 18 jatkamme seurakuntarakennekeskustelua täysistunnossa. Nehän ovat kaikille avoimia ja salin takaosassa on parikymmentä tuolia, jonne sopii lehdistön lisäksi yleensä muutamia henkilöitä ja taitavat puheenvuorot kuulua käytävällekin.

Tiistai 6.5.2014

Määttäsen Annika piti ihanan aamuhartauden, josta muistan vain: "Muista hengittää" ja että jotenkin se liittyi Jeesukseen ja uskonelämän hoitamiseen...Metka juttu, että jonkun asian voi kokea hoitavaksi ja hyväksi yhteiseksi rukoukseksi (lopuksi veisasimme virren 318 Jeesus sä ainoa, heikkojen auttaja, anteeksiantaja uupumaton) ja itse sisältö pyyhkiytyy muistista pois.

Seurakuntarakennepuheenvuorossani toivoin, että seurakuntayhtymään liittymisen pakkoa lievennettäisiin ainakin sen verran, että yksittäisen seurakunnan olemassaolo olisi tarkoituksenmukaisista, perustelluista syistä mahdollista vaikkapa tuomiokapitulin suostumuksella; minusta ei ole kohtuullista, että Jyväskylän ja Salon kaltaiset seurakunnat, jotka ovat etunenässä - esityksen tavoitteiden mukaisesti - organisoineet taloutensa tehokkaaksi ja toimintansa tasapuolisesti eri alueiden seurakuntalaisia kohtelevaksi, joutuisivat keintoekoisesti luomaan yhtymän vain tämän pakkopykälän perusteella. Toiseksi ilmaisin, etten haluaisi luopua papin, kanttorin ja diakonian pakollisista viroista, mutta sitäkin pakkoa voisi väljentää esimerkiksi aluetta suurentamalla siten, että ko. virkoja olisi oltava seurakuntayhtymässä kapitulin määrittelemä määrä. Sananpalvelus, veisuu ja palvelu jatkukoon!

Käsikirjavaliokunta sai taas virsikirjan lisävihkon tekijöiden perusteellisen selvityksen koontivaiheesta. Sihteerit ja työryhmä on käynyt läpi valtavan määrän lauluja/virsiä ja niitä on myös sanoitettu ja sävelletty kutsuseminaareissa (niitä on ollut mahdollista myös lähettää). Aineistoa on koottu laajasti Suomesta, Pohjoismaista, muusta Euroopasta ja Euroopan ulkopuolelta ja tyylilajejakin on monta: klassista, gospelia, laulelmia, kansansävelmiä, etnoa, modernia taidemusiikkia... Pari kolme saamenkielistäkin virttä on tulossa lisävihkoon. Elokuussa saamme seminaarissa tarkemmin perehtyä kokonaisuuteen ja toivottavasti vuoden 2015 aikana materiaali tulee päätettäväksi kirkolliskokoukseen.

Ministerikahvilla Päivi Räsänen selvitti perusteellisemmin valtion suunniteltua korvausta kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä. Pidän hänen kannustavista sanoistaan ja koen hänen tukevan meitä ja tunnustavan kirkon merkityksen. Ja mustikkakakku maistui hyvältä!

5.5.2014 Yksi iloni kirkolliskokouksessa on istua hyvin veisaavien miesten vieressä ja laulaa täyttä kurkkua nojaten heidän hyvään nuottikorvaansa; joskus viereen on sattunut esimerkiksi Kalervo Salo, joskus Pentti Huovinen ja tänään Aarto Jalava. Kirkossa veisasimme lopuksi ihanan suomalaisen arkkivirren 212 :1,4 "Sun kalliin veres voiman suo olla osamme ja sinun pyhäin haavais kokoushuoneemme..." Aarto piti ytimekkään iltahartauden tiestä (Joh.14:5,6): Unkarissa Balatonille ajaessaan hän yhtäkkiä huomasi, että edelläolevan auton varjo oli väärällä puolella ja hän siis ajoi oikeaa tietä väärään suuntaan. Käännyttyään hän ei kuitenkaan päässyt riittävän nopeasti oikealle kaistalle ja tietyön vuoksi joutui ajamaan kymmeniä kilometrejä toiseen väärään suuntaan; piti palata Budapestiin ja lähteä uudelleen matkaan. Tästä hän oppi, että väärälle tielle joutuu helposti, mutta sieltä pois pääseminen voi kestää kauankin. Ja että Kristus-aurinko voi varjonkin kautta herättää tajuamaan, että suunta on väärä. Vielä veisasimme ja rukoilimme tievirsiä: Jeesus johdata tiemme kulkua, Totuuden Henki johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä ja Tie valmis on.

Nämä sopivat hyvin seurakuntarakennekeskusteluihinkin rukouksiksi. Valtavasta paketista on keskusteltu paljon, mutta edelleen siinä on punnittavaa. Lähetekeskustelu asiasta alkoi tänään ja jatkuu huomenna klo 12.30. Esiin on nostettu tässä vaiheessa ainakin ajatus, ettei suuria seurakuntia jouduttaisi keinotekoisesti pilkkomaan pienemmiksi seurakuntayhtymään kuulumisvaatimuksen vuoksi, kirkkolaissa pakollisiksi mainittujen virkojen (pappi, kanttori ja diakonian virka) säilyttäminen, kirkkoherran säilyminen kirkkoneuvostossa puheenjohtajana mm. hengellisen johtamisen ja kokonaisvastuun perusteella (tai oikeastaan nykytilan säilyttäminen; maallikkopuheenjohtajuushan on siinä mahdollinen kirkkoneuvoston ja kirkkoherran sopimuksen perusteella) ja toisaalta maallikkopuheenjohtajuus, seurakuntien määrän lisääminen muiden Pohjoismaiden tapaan (etteivät lähiyhteisöt paisuisi liian suuriksi). ja vielä ajatus koko tämän uudistusesityksen liiasta raskaudesta. Puheenvuorot ovat olleet selkeitä ja ytimekkäitä, toivottavasti sama linja jatkuu huomenna.

Avajaispuheen piti meille Ruotsin kirkon pian eläkkeelle jäävä arkkipiispa Anders Wejryd; puheen keskiössä oli pienoisevankeliumi Joh.3:16. Sen jälkeen keskustelimme toimintakertomuksesta ja yhteisöveron korvaamisesta valtionavulla. Kirkon toimintakertomuksen kannessa on kaunis Kirkkohallituksen talo Satamakadulla kuin jäähyväiskuvana; ensi kesänä ollaan siirtymässä edullisempiin tiloihin.

Kirkko on saanut viime vuosina valtiolta osan yhteisöverosta ikään kuin korvauksena yhteiskunnallisista tehtävistään: hautaustoimi, osa kirkonkirjojen pidosta, kulttuuriperinnön hoitaminen ja valtion päätös muuttaa tämä korvaus tulevaisuudessa valtionavuksi on sekä periaatteellinen että käytännöllinen kysymys. Moni on tarttunut epäilyttävään "valtionapu" -sanaan, mutta sille löytyi piispan luona kokouspapereita tutkiessamme hyvä selitys: Ko. summasta puhutaan koko ajan korvauksena yhteiskunnallisista tehtävistä; se ei siis olemukseltaan ole valtion apua vaikeuksissa kierivälle kirkolle, mutta ko. korvaus annetaan valtionavustuksen nimisenä, koska sitä varten on olemassa valmis valtionavustuslainsäädäntö ja olisi iso työ laatia uusi lainsäädäntö uutta mallia varten.

Kirkolliskokouksessa istuu paljon ihastuttavia ihmisiä (tosin tänään kansliavaliokunnan puheenjohtajan kanssa keskustelimme, että välillä voisi seistä ja kävellä ja pitää taukojakin ;)) eikä aika tahdo riittää edes peruskuulumisten vaihtamiseen; sitä sitten vain hymyillään kaukaa...

Parainen - 17000 ihmistä ja hieman enemmän saaria...vai miten se meni?