"Rajaton ilo on niellyt kyyneleeni"

Näin Paul Gerhardt Pekka Kivekkään suomentamana uuden virsikirjan lisävihon materiaalista, josta poimintoja tänään saimme laulaa käsikirjavaliokunnassa n. toistakymmentä kappaletta. Lisävihko tulee ilmestymään ihannetapauksessa ehkä jo 2015 tai 2016 sekä suomen- että ruotsinkielisenä. Materiaalisa on eri puolilta maailmaa, vanhaa ja uutta ja juuri tätä varten tehtyä. Ehdotuksia on tullut yli 800, mutta lopulliseen versioon valitaan minimissään 67, mahdollisesti enemmänkin, mikäli kokonaisuus niin vaatii. Ruotsinkielisten puolella tarve on laajemmalle kokonaisuudelle.

Tänään on oikein mukava päivä: pian saamme kuunnella ministeri Päivi Räsäsen tervehdystä kakkukahveineen ja sitten jatkamme virsiehdotusten laulamista ja niistä keskustelua valiokunnassa. Ja ilta on tänään vapaa.

Lounaan jälkeen ehti olla lyhyt täysistunto, jossa lähetettiin saatesanoin eteenpäin vaalien äänestystapojen kehittämisen selvittäminen (vaalisalaisuuden turvaaminen, rahoitus ja seurakuntalaisten osallistumismahdollisuuksien laajentaminen puhuttivat) ja pappisasessorin kelpoisuuden muuttaminen siten, että hänen ei tarvitsisi olla kirkkoherran tai kappalaisen virassa - tämä sai kannatuspuheenvuoroja, koska pätevien ehdokkaiden määrä on ollut varsin pieni ja osa heistäkään ei ole aina ollut valmis asessorin tehtävään esimerkiksi kirkkoherran työkiireiden vuoksi.

Tämä viikko on kerrankin inhimillisen oloinen aikataulullisesti, ehtii seurustellakin ruokatauoilla ja illalla tehdä kävelylenkkejä ihaillen Aurajoen maisemia.

”Kukka aukee hiljaa, lehdet liikahtavat” (virrestä 194)

Näillä sanoilla ja sävelillä seisoimme kirkolliskokouksen aamumessussa alttarilla ehtoollista vastaanottamassa. Joka kerta aloitusmessu on jykevä kokemus: sitä veisuun määrää ja Pyhän Hengen suloista kosketusta sanan, yhteyden ja ehtoollisen kautta. Tämän kirkolliskokousviikon jälkeen tämä kausi on puolessa välissä. Suuria päätöksiä on näinä kuutena vuonna ehditty tehdä ja tälläkin viikolla on tärkeitä asioita etenemässä. Arkkipiispa aloituspuheessaan lähti ilmastonmuutoksesta ja päätyi muistuttamaan toivosta mm. sanomalla, että kirkko pitää toivoa yllä olemalla rukoileva kirkko ja lainasi virttä 600:4 ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman.” Toimintasuunnitelma sisältää edelleen monia tärkeitä hankkeita, strategian ja tulevaisuusselonteon laatimisen ohella mm. seurakuntien yhteinen verkkohanke tuonee ajan myötä säästöjä (kyseessä on siis yhteinen verkkoympäristö kirkolle ja seurakunnille ja siihen on ajan myötä yhä useampien seurakuntien mahdollista liittyä). Reformaation 500-juhlavuotta valmistellaan yhdessä itsenäisyyden 100-vuotisjuhlien kanssa. Ensimmäinen laaja lähetyskumppanuusneuvottelu pidetään ensi vuonna ja seurakuntavaalit vuoden lopulla ovat tärkeä kirkon ”mainoskampanja”. Kirkon taloutta on koetellut mm. se, että yhteisövero tuotti viime vuonna vain 98 miljoonaa euroa toissa vuoden 133 miljoonan sijaan. Eläkerahaston sijoitustoiminta on yleensä onnistunut valtavan hyvin tehtävässään, mutta tällä hetkellä odotukset n. 5,6 % tuotosta vuosittain tuntuu kohtuuttoman isolta. Itse nostin esiin Kirkon tutkimuskeskuksen hyvät hankkeet: Kirkon muuttuva yhteisöllisyys, jossa käsitellään mm. toimintaan osallistumattomien seurakuntalaisten suhdetta kirkkoon, hengellistä elämää verkossa ja kirkkoon sitoutumisen alueellisia eroja. Toinen hanke on uskonnollinen kasvatus elämänkaaressa, johon liittyy mm. tradition siirtäminen uudelle sukupolvelle. Kolmas on virsitutkimushanke, jossa todetaan, että virret ja muukin hengellinen musiikki ovat tärkeässä asemassa uskonnollisen tradition siirtämisessä, esim. miten yhteinen laulaminen kiinnittää uusia ikäluokkia uskonnolliseen yhteisöön ja uskontulkintaan. Tutkimuskeskus panostaa myös erityisesti tutkimustiedon levittämiseen, jolloin sen vaikuttavuus ja tiedon käyttö ja soveltaminen kasvaa. Kannattaa käydä teologia.fi –sivustolla lukemassa ilmaiseksi korkealaatuisia tutkimuksia! Seurakuntarakenneuudistuksen läpiviennissä kaipaan konkretiaa ja löysin sitä mm. Tampereen hiippakunnasta, jossa lähdetään koko hiippakunnan voimin yhdessä miettimään tulevaisuutta; Porvoo taas panostaa henkilökohtaisiin käynteihin yksittäisissä seurakunnissa. Tampereen hiippakunta on myös osuvasti sanoittanut hengellisyyden vahvistamisen tavoitteitaan omassa toimintasuunnitelmassaan ollen meille muille esimerkkinä ja innostajana. Toivoisin, että kokousten ohella rakenneuudistuksessa ruokittaisiin tunteita ja hengen elämää, mm. Pekka Heikkilän ja Mietoisten kappeliseurakunnan mallia seuraten järjestämällä saunailtoja, joissa voi kotoisissa tunnelmissa kokea iloa ja yhteyttä ja motivoitua sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin. Tai vaikka yhteislauluiltoja. Kuntarakennepuolelta kuulin Kuntarakenneuudistus-rokkibändistä, jossa soittavat Huittisten ja Kokemäen kaupunginjohtajat ja Köyliön hallintojohtaja sekä eräs luottamushenkilöaktiivi – entiset kilpailijat käyvät nyt laulu ja musiikki edellä yhteisiä haasteita päin. (Tässä osoitteessa voit kuunnella näytteen heidän musiikistaan: http://www.youtube.com/watch?v=9Jqwc2hvEVs) Tämä maanantai oli pitkä päivä, kävimme myös Kirkon keskushallinnon uudistusta koskevan lähetekeskustelun. Asia on ollut vireillä kahdeksan vuotta ja hioutunut kyllä selkeäksi ehdotukseksi, mutta luonnollisesti luodessa mallia, jonka haluaisi menevän läpi äänestyksissä, on usein tehtävä kompromisseja tai muita ratkaisuja, joita on osan vaikea hyväksyä. Nyt näitä kipukohtia ovat Kirkon ulkoasiain neuvoston poistaminen (ja tehtävien jakaminen piispainkokoukselle ja kirkkohallitukselle), asessorien poistaminen piispainkokouksesta, kenttäpiispan aseman muuttuminen piispainkokouksen jäsenestä läsnäolo- ja puheoikeuden haltijaksi. Pidettyjen puheenvuorojen jälkeen säilyttäisin kaikki ennallaan, osittain tarkoituksenmukaisuussyistä. Joidenkin mielestä teologiset syyt painavat enemmän. Molemmatkin voidaan ottaa huomioon, jos jaksetaan pohtia eri tapoja organisoida asioita ja kehittää niitä vähitellen; tätä arkkipiispa suositteli ulkoasiain neuvoston kohdalla. Kirkkolaista oli siirretty 88 pykälää (mikäli muistan oikein) kirkkojärjestyksen puolelle eli kirkolliskokouksen itsensä päätettäväksi; kirkkolakihan täytyy hyväksyttää eduskunnassa. Pirjo Ala-Kapee-Hakuliselle tämä ei riittänyt; hän haluaisi vielä nopeammin ja vielä selkeämmin ”autonomisen kirkon”. Suuret laivat kääntyvät hitaasti. Moni asia voi olla viisas ehdotus, mutta päättäjiltä voi viedä aikaa tottua ajatukseen. Varmasti lakivaliokunta tarkastelee ko. asiaa vielä tapansa mukaan perusteellisesti. Harmikseni en nyt ole varma, tuleeko ko. mietintö täällä viikolla päätettäväksi vai siirtyykö paketti vielä ensi kevääseen, arkkipiispa kyllä kertoi asian tänään. Lounaalla oli ihanaa linssisalaattia ja päivällisellä lämmintä punajuurivuohenjuustoa,ah!

Lisävirsiä ja uusia yhtymiä syntymässä

16.5.2013 Kirkolliskokouksella on ollut varsin kohtuullinen työtahti tällä viikolla, mutta oma kalenteri on ollut niin täysi, että nyt vasta ehdin tänne blogiin jotain kirjoittamaan. Viikkoon pyysimme siunausta Pekka Simojoen tekemän laulun myötä: ”Tule lohtu ja laupeus, tule taivainen tuoksu. Siunaa kättemme kosketus, siunaa jalkojen juoksu. Henki toivon ja totuuden, Henki rauhan ja rakkauden, Henki voiman ja viisauden, Sana kirkasta meille.” Käsikirjavaliokunnassa saimme laulaa tulevaan virsikirjan lisävihkoon ehdotettuja virsiä, mm. irlantilaista ja islantilaista sävelmää ja kuulimme mm. saamelaista ja sambarytmistä. Ehdotuksia on tullut lähes 500 ja vielä on aikaa elokuuhun saakka lähettää ehdotuksia. Näistä tullaan vajaa 70 valitsemaan ja toivottavasti muutama virsi on muullakin kuin suomenkielellä maahanmuuttajia ja monikulttuuristuvia seurakuntiamme ajatellen. Tiellä –På väg –jumalanpalvelushanke on tuottanut virkistäviä tuloksia työtapojen muuttumisena ja yhteisöllisyyden vahvistumisena: hankkeen kulminaatiopiste tulee olemaan Jumalanpalveluspäivät 4-6.2.2014 Seinäjoella, jonne myös seurakuntalaiset ovat tervetulleita. Isoin päätös oli Uusi seurakuntayhtymä 2015 –mallin päälinjoista päättäminen eilen illalla. Itsenäisten seurakuntien sallimista seurakuntayhtymien ohella kannatti 48 ja vastusti 57 (kolme tyhjää ja yksi poissa), joten valitettavasti tämä tärkeä ehdotus ei mennyt läpi. Rovastikunnat lopetetaan mallin myötä. Yhteinen kirkkoneuvosto seurakuntayhtymässä säilyy yhtymämallissa, mitä pidän tärkeänä seurakuntalaisten äänen kuulemisen ja Tiina Reinikaista lainaten, yleisen pappeudenkin näkökulmasta. ”Yhtymärovasti” (nimike muuttunee vielä) johtaa yhtymää kirkkohallituksen esityksen mukaisesti, kuitenkin siten, että ei toimi yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana. Seurakuntalaiset saavat valita sekä yhteisen kirkkovaltuuston että seurakuntaneuvoston jäsenet. Kirkkoherra ei täysistunnon äänestyksen mukaisesti toimisi seurakuntaneuvoston puheenjohtajana vaan vaaleilla valittu luottamushenkilö. Keskustelu oli vilkasta, ponsiehdotuksia oli lukuisia ja äänestyksiäkin taisi olla peräti 15. Kyse oli siis suurista linjauksista ja tämän jälkeen alkaa lakipykälien ja säädösten hiominen, minkä jälkeen äänestetään uudelleen ja joku kohta saattaa vielä muuttua, koska esimerkiksi lain muuttamiseen tarvitaan määräenemmistö. Yleiskeskustelussa toivoin, että nyt jo liittyneet seurakunnat voisi jollain tavalla nostaa tasaveroiseen asemaan tämän tulevaisuuden mallin kanssa, vaikkapa sitten organisaation nimikkeitä miettiessä pohtia, voisiko kirkon ympärillä kokoontuvaa jumalanpalvelusyhteisöä ja aluetta, entistä itsenäistä seurakuntaa, nimittää seurakunnaksi (jolloin seurakunnan nimi säilyisi) ja seurakuntayhtymää vaikkapa suurseurakunnaksi. Tänä iltana menemme Turun leirikeskus Sinappiin lapsia ja nuoria kuulemaan. Heitä on paikalla eri järjestöistä ja 8 eri paikkakunnalta ja saamme virallisen ja vapaan keskustelun lisäksi myös ulkoilla nuorten johdattelemana.

Haasteita ja vastauksia nelivuotiskertomukseen

HAASTETTU KIRKKO kirkon nelivuotiskertomus to 8.11.2012 Kirkon nelivuotiskertomus on tärkeä analyysi kirkon ja sen toiminnan nykytilasta ja luonnollisesti herätti paljon keskustelua. Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo selvitti meille ensin muutoksia toimintaympäristössä ja sitten muutoksia kirkossa ja uskonnollisuudessa. Hän totesi, että kirjan haasteiden edessä on kaksi vaaraa: joko selvitämme haasteen pois, koska se ahdistaa tai sitten paniikinomaisesti ryntäilemme, vastaamme ennen kuin kunnolla tiedämme kysymyksen. Heikki Hiilamon tavoin toivoin jossain kohdin tarkempaa tutkimusta, esimerkiksi Pyhä-painopisteen vaikutuksista ei kerro paljoakaan se, vaikuttiko se vähän vai paljon, vaan olisin halunnut tietää, mitä toimenpiteitä työntekijät tekivät, miten esimerkiksi sunnuntain merkitystä perheen pyhänä nostettiin esiin, mitä materiaaleja käytettiin, mitä tuloksia saavutettiin, nousivatko osallistujamäärät tai syntyikö jotain uusia käytäntöjä. Painopisteen suunnitelmat ja materiaali olivat niin hyviä, että niitä toivoisi tulevaisuudessakin käytettävän. Pekka Niiranen luonnehti kirjan lukemista masokistin itseruoskinnaksi ja kirkkoa ”Osallistumattomien yhteisöksi”, ”Hautaan haluavien yhteisöksi” tai jopa ”Kirkosta eroamista harkitsevien yhteisö”. Hänen mielestään strategian ajankohtaistaminen ei riitä, vaan se on pantava uusiksi ja heti! Erkki Koskenniemi totesi, että paljon rakasta ja tärkeää on murtumassa. ”Kun ulkona on pakkasta, on turha kiukutella lämpömittarille.” Hän muistutti luottamuksesta Jumalan sanaan ja järjestyksestä, jossa ensin on Pyhän Hengen toiminta ja vasta sen jälkeen rakenteet ja kiinteistöt. Sammeli Juntunen kannatti apologian lisäämistä kirkossa: ”Jumalaan kannattaa uskoa, koska se on totta.” Liisa Teräslahti kertoi pitävänsä kirjasta, koska se sisältää kehittämisen mahdollisuuksia. Tämän verran ehdimme keskustella eilen keskiviikkona, mutta keskustelu jatkunee tänään, ellei sitten joudu siirtymään jopa toukokuulle, koska aikataulu voi tulla vastaan. Tähän väliin sopi hyvin kannustimeksi tämän aamun Borgå stiftin edustajien aamuhartaudessa laulattama virsi ”Joka aamu on armo uus” , sekä suomeksi että ruotsiksi. Tänään torstaina hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja talousarvio, joihin liittyen äänestimme kahdesti, Sammeli Juntusen esityksestä lisätä Kirkon tiedotuskeskuksen tavoitteisiin kristillisen uskon mainitseminen ja Antti Siukosen esitys liittyen Fleim.fi –nuorisotyön verkkopalvelun jatkamiseen. Molemmat esitykset vain niukasti hävisivät. Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali siirtyy toukokuulle. 50 vuotta vanhempia kirkkoja ei päätetty suojella automaattisesti, mutta sen sijaan ottaa Museovirasto mukaan heti alkuvaiheessa, kun 50 vuotta vanhempia kirjoja peruskorjataan tai muuten kunnostetaan, käytännössä siis velvoitetaan pyytämään lausunto Museovirastolta. Läpi meni sen sijaan esitys verkkopalveluna toimivan Isospankin luomiseksi. Nelivuotiskertomuskeskustelu jatkui. Itse nostin esiin asioita, joissa toiminta oli lisääntynyt – monia niitä yhdisti henkilökohtainen seurakuntalaisten tavoittaminen ja ehdotin, että otamme meille heitetystä haasteesta jonkun osan vastaan, johon pyrimme vastaamaan. Yhtenä esimerkkinä on Lapuan malli (kirjan sivulla 131), jossa kirkkoon liittyvälle annetaan paketti, joka sisältää mm. virsikirjan, villasukat, enkelisaippuan ja rukoushelmet. Kaikkien puheenvuoroja en voi nyt tiivistää, mutta keskustelu jatkuu huomenaamun perjantain täysistunnossa.

Puheita ja kannanottoja riittää...

To 8.11.2012 Eilisen loppuillan puheenvuoroja seurakuntayhtymämallista en enää jaksanut referoida, vaikka niissä oli ytimekkäitä ja selkeitä näkökohtia. Niissä korostettiin mm. seurakuntien tasaveroista kohtelua, pienten seurakuntien asemaa, toimivaltatyhjiöiden välttämistä ja ehdotus myös jo tässä mallissa varata mahdollisuus parokiaaliperiaatteesta poikkeavaksi seurakunnaksi. Ilmari Ylä-Autio kannatti Ala-Kapee-Hakulista ja Väliniemeä: lakiin olisi kirjattava mahdollisuus säilyttää toteutuneiden onnistuneiden seurakuntaliitosten toteutusmalli (myös Seppälä kannatti valinnanvapautta). Ja kirkolliskokoukselle ehdotettiin ensi keväänä parin päivän kokoontumista asioiden etenemisen nopeuttamiseksi. Välillä työskentely kirkolliskokouksessa on todella tiivistä. Tänään olen pitämässä lyhyen puheen nelivuotiskertomuksesta, toiseksi pidän käsikirjavaliokunnan kodin siunaamisen kaavan viittomakieliseen käännökseen liittyvään mietinnön hyväksymiseen johdattavan puheenvuoron. Lisäksi eräs taho haluaa muutaman minuutin videotervehdyksen kirkolliskokouksesta. Toissapäivänä Kotimaa-lehti teki käytävähaastattelua minunkin kohdallani ja eilen eräs lehti kyseli kannanottoja nelivuotiskertomukseen. Seurakuntalaisilta tai työntekijöiltä ympäri Suomea tulee jonkin verran yhteydenottoja, joihin haluaa reagoida. Ja joka välissä kirjoitella blogiin. Kansliavaliokunnankin pitää kokoontua kahvitauolla, koska muuta tyhjää aikaa ei ole. Tänään illalla on odotettavissa viikon virkistys: pääsemme arkkipiispan ja –piispattaren vieraiksi. Iltapäivällä hyväksyttäneen viittomakielinen kodin siunaamisen kaava. Suomen perustuslakiin tuli maininta oikeudesta viittomakieleen vuonna 1997 ja heti seuraavana vuonna kirkolliskokous päätti kirkollisten peruskirjojen kääntämisestä viittomakielelle. Nyt 14 vuoden käännöstyö on päätöksessä ja tulokset ovat kaikkien nähtävissä evl.fi/viittomakieli. Käykääpä katsomassa! Kauniit sivut. Sen välilehdessä Raamattu, vasemman valikon alimmaisena on ”Viittomalista”, jonka kautta löytyy kristillisiä käsitteitä viitottuna, esimerkiksi armo, katumus/suru, lankeemus, rakkaus jne. Tällä hetkellä käydään läpi toimintasuunnitelma/talousarviota. Muutama vuosi sitten se siirtyi kokonaan talousvaliokunnan käsiteltäväksi. Vastustin sitä silloin, koska arvelin, että toimintasuunnitelman puoli tullaan ohittamaan, jos ei yleisvaliokunta sitä enää erikseen käsittele ja nyt voin todeta, että juuri näin on käynyt. Toimintapuoli ohitetaan varsin nopeasti eikä toiminnan tarpeellisuutta ja oikein kohdentumista juurikaan arvioida.

Kirkkohallituksen kyselytunti

Kirkkohallituksen kyselytunnilla edustajat saavat kysellä heitä kiinnostavista asioista ja kirkkohallituksen edustajat tapaavat vastata kysymyksiin varsin perusteellisesti. Tänään kyseltiin mm.eläkeasioista, kirkonkirjojen digitoinnin tarkastamisesta, vaaliasioista, lähetysjärjestöksi hyväksymisen kriteereistä, Hengellinen elämä verkossa –hankkeeseen liittyvästä tutkimuksesta, Kirkon Ulkomaanavun ihmisoikeustarkkailijoista (joita on EAPPI-kumppanuusohjelman puitteissa palestiinalaisalueilla; Pekka Reinikainen kyseli, voisiko sellaisia lähettää myös Nigeriaan ja Intiaan, johon Kimmo Kääriäinen vastasi, että mikäli sellaiseen päädytään, se olisi syytä tehdä kansainvälisten kirkkoliittojen kautta). ”Onko jooga kirkon oppia edistävää toimintaa” kysyi eräs edustaja. Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen vastasi perusteellisesti mm. selvittäen, mitä kristillinen jooga ei voi olla ja että sellainen voisi olla tietyin ehdoin mahdollista, kun sen sijaan lähetystyöntekijänäkin toiminut Tauno Pihlava suositteli selkeää rajaa ja synkretismin välttämistä. Itse kannatan Tauno Pihlavan linjaa. Puheenvuorot tulevat kirkolliskokouksen kotisivuille sanatarkasti luettaviksi yleensä parin päivän viiveellä osoitteessa: http://kappeli2.evl.fi/kkoweb.nsf/Puheenvuorot%20istuntokausittain?OpenView&Start=1&Count=1000&Expand=1#1

Kirkolliskokouksen iloja

Olen tällä viikolla kirjannut varsin kuivasti pitkiä tekstejä ihmisten puheenvuoroista. Syy tähän on se, että haluan sekä minua äänestäneille että arkkihiippakunnan ja miksei muunkin seurakuntaväelle informoida, millaisia asioita on keskusteluissa nostettu esiin. Kirkolliskokouksessa on toki muutakin elämää, vaikka varsin suuri prosentti ajasta kuluu täysistunnoissa tai valiokunnissa istuessa. Turun kristillisen opiston ruoka on herkullista ja monipuolista ja tunnin tauot lounaalla 11.30-12.30 ja päivällisellä klo 17-18 ovat virkistäviä mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin ja verestää vanhoja tuttavuuksia. Täysistunnot ovat julkisia ja niitä on mahdollista kuunnella salin takaosassa ja mahdollisen ruokailun voi maksaa vastaanottoon. Täällä voi tavata liudan kirkollisia julkkiksia, paljon muitakin kuin edustajia, mm. Kirkkohallituksen väkeä ja toimittajia. Lobbaamista ja verkostoitumista on nähtävissä ja koettavissa. Ruokapöytäkeskusteluissa on hauska välillä lennokkaasti taittaa teologista peistä (kenellä siihen vain taitoa riittää) tai kuulla kertomuksia kunkin arkitodellisuudesta tai vaikkapa saada vinkkejä hyvistä vaatekaupoista tai hajuvesimerkeistä. Joskus tulee myös vetäytyneeksi jonkun matkakumppanin kanssa rukoilemaan – tai yöuni pakenee silmistä, kun monta tuntia vain rukoilee eri henkilöiden tai tilanteiden puolesta, vaikka alun perin kahvi olisikin syyllinen hereillä pysymiseen… Käsikirjavaliokunnassa aloitamme istunnot virrenveisuulla; samalla saa jättää taukojen hälyn taakseen ja pyytää siunausta, keskittymiskykyä ja viisautta käsiteltäviin asioihin. Toukokuussa kerroin valiokunnan laajasta asiantuntemuksesta, mitä tullaan tarvitsemaan nelivuotiskauden loppupuolella virsikirjan lisävihkon hyväksymistä valmisteltaessa. Sihteerimme Pauliina Uhinki-Suominen on Liedon kappalainen, koulutukseltaan sekä kanttori että pappi. Aamuin ja illoin on mahdollista uida, saunoa, lenkkeillä, pelata jalkapalloa, lentopalloa tai sählyä, jos vain voimat riittävät ja silmät pysyvät auki. Vapaamuotoiset kohtaamiset ovat tärkeä osa yhteisöksi kasvamista ja yhteyden tiivistymistä.