Pj ja vpj 8.5.2012 Asun kokouspaikalta kolmen kilometrin päässä, Raunistulan puutaloalueella, entisen Maarian kunnan alueella ja on mukava aamuisin pyöräillä opistolle - tosin kuuden-seitsemän maissa oli ulkomittari nollan tienoilla, joten oli hieman viileää. Lentopalloon oli tullut uusia, ainakin Ritva Viitala Tampereen hiippakunnasta ja meillä oli antoisa peli rennoissa tunnelmissa. Erään keskeisen pelaajan, kenttäpiispa Niskasen viimeinen istuntokausi meneillään. Pelin jälkeen menin kirjoittamaan puhettani, sillä halusin toimintakertomuksesta nostaa joitain helmiä esiin ja lisäksi pohtia, mistä sen työkaluista voi olla hyötyä rakennemuutoksessa. Erityisen ilahtunut olin Espoon hiippakunnasta, jossa hiippakuntasihteeri on jo kahdesti (eri henkilö) kiertänyt KAIKKI seurakunnat ja kartoittanut jumalanpalveluksen kehittämistoiveita ja työntekijöiden hengellistä elämää. Todellista huolenpitoa ja tukemista! Stig Kankkonen veisautti meille aamuvirreksi "Joka aamu on armo uus" ja olisimme vieruskaverini Tapio Seppälän kanssa mielellään laulaneet kaikki kolme säkeistöä, mutta saimme laulaa vain kaksi. Sen jälkeen kaikki eteni vauhdilla siten, että minusta tuli sekä käsikirjavaliokunnan puheenjohtaja että kansliavaliokunnan varapuheenjohtaja. Valiokuntamme virallinen edustaja piispa Irja Askola kuuluu niihin, joiden mielestä piispa ei itsestään selvästi ole valiokunnan puheenjohtaja ja vastaanpyristelyjeni, avoimen keskustelun ja umpilippuäänestyksen jälkeen sitten tuohon pestiin päädyin. Mutta mikäs on päätyessä, kun jäsenistö on sanavalmis ja monitaitoinen ja valiokunnilla on kirkkohallituksen valitsemat pätevät sihteerit valmistelemassa ja jakamassa tietotaitoaan (meillä Henri Lehtola) ja verkostojaan. Valiokunnassa veisasimme jäsenemme Jaakko Löytyn sanoittaman virren 501 "Kuule, Isä taivaan, pyyntö tää" (olikohan se kunnollista veisaamista vai enemmän laulamista...) Juoksutin valiokuntaani ympäri opistoa ala- ja yläkerrassa, sillä käsikirjavaliokunnan huone oli vaihtanut viime marraskuusta paikkaa ja sain vasta juuri ennen täysistuntoa tietää, että minut on määrätty kokoonkutsujaksi. Valiokunta osoittautui harvinaisen kärsivälliseksi - huone oli lopulta pihan toisella puolella olevassa kurssirakennuksessa. Hupaista oli, kun tulin hieman myöhästyneenä kansliavaliokuntaan, olivat he ehtineet valita minut sinne varapuheenjohtajaksi - "me olimme päätösvaltaisia ilman sinuakin". Tuskin minua siinä roolissa tarvitaan. Antti Sipola tuli puheenjohtajaksi ja tarttui heti reippaasti toimeen. Päädyimme siis Antin kanssa täten myös puhemiehistöön, jonka tehtävä on tehdä ehdotukset, mihin valiokuntaan asiat etenevät lähetekeskustelusta. Koska uusia edustajia on paljon, lähes kaksi kolmasosaa, voi siis tällainen vasta toisen kauden edustajakin yhtäkkiä joutua vaativaan tehtävään. Onneksi siitä ei ole yksin vastuussa, vaan jokainen tulee varmasti osallistumaan parhaan taitonsa mukaan. Tänään tutustuimme toisiimme ja kerroimme polustamme kirkolliskokoukseen. Ruoaksi oli tänään pitkä lista herkkuja, mm. kala-alkupaloista pidän ja kaalikääryleitä syö mielellään, kun ei niitä itse tule tehtyä. Sisäministeri Päivi Räsänen piti raikkaan ja valoisan puheen, kannusti meitä työssämme ja tilannetta juhlisti pöytiin tarjoiltu Opetus- ja kulttuuriministeriön keväänkeltainen kakku. Parissa päivässä olen ehtinyt tutustua ehkä pariinkymmeneen uuteen edustajaan, mutta ainakin kaksi on vielä, joita haluan huomenna jututtaa. Hämmästyttävän vähän jää aikaa jutusteluun, koska ruokaillessa ei kuitenkaan viitsi koko ajan muuttaa paikkaa. Jäin uusien edustajien perehdytystä kuuntelemaan; aina siellä jokin uusi tiedon jyvänen ilmenee. Toimintakertomuskeskustelusta jäi mieleen mm. Sammeli Juntusen kysymys, onko Pyhä-painpisteeseen liittyen ollut riittävästi teologista osaamista ja Pekka Särkiön toive, että Pyhä-painopisteen asita liittyisivät jotenkin seurakunnan perustyöhön siten, ettei sitä koettaisi jotenkin ylimääräiseksi asiaksi, näin se motivoisi paremmin. Perhesurmiakin sivuttiin ja sitä, miten viranomaisyhteistyötäkin pitäisi koordinoida. Tauno Pihlava kiinnitti huomiota jäsenistön laskevaan trendiin ja vihjasi asiakastutkimuksen tekemiseen asian parantamiseksi. Pekka Heikkilä tiesi televisiojumalanpalvelusten katselijalukujen pienentyneen varsin paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana ja toivoi asialle jotain tehtävän. Mielenkiintoista nähdä, saammeko neljässä vuodessa aikaan jotain konkreettista. Rukoilin eilen illalla jokaisen edustajan puolesta ja tänään odottaessani puheenvuoroani edessä olevalla tuolilla rukoilin myös. On aina niin jännittävä odottaa, miten Jumala rukouksiin vastaa. Hyviä keskusteluja on saanut käydä usean edustajan kanssa. Erään kanssa puhuimme juuri siitä, kuinka joskus kokee näissä hallintoasioissakin johdatettavan ja kuinka se yhteistyö tuntuu siinä tärkeältä. Yksi ihminen ei riitä kaikkeen, mutta kun moni antaa oman panoksensa, niin se riittää jo aika pitkälle. Moni pitkäaikainen edustaja on jäänyt pois ja ehkä me olemme jossain määrin homogeenisempi ryhmä, jossa ei ole valmiita asetelmia. Minusta keskustelu on vaikuttanut jotenkin vaivattomalta ja innostuneelta, vaikka kritiikkiä toki on mukana ja pitää ollakin, koska terve yhteisö pyrkii korjaamaan suuntaa palautteen mukaan. Tai ensin kritiikki punnitaan ja sitten mahdollisesti suuntaa korjataan.