Ke 9.5.2012 Isospankkia ja siunaamismaksuja On ollut mielenkiintoista osallistua puhemiesneuvoston kokouksiin, jotka ovat varsin lyhyitä ja käytännöllisiä. Niissä tehdään ehdotus, mihin valiokuntaan mikin asia lähetetään. Tänään oli kiire päivä, kun edustajat vain puhuivat ja puhuivat ja puhuivat...eli täysistunto vain venyi ja olisi pitänyt ehtiä saada valiokunta kuvaan ja juosta kahden valiokunnan väliä, kun molemmille oli tärkeä tänään juuri päiväsaikaan saada tiettyjä asioita eteenpäin eikä tyhjää väliä tahtonut jäädä minnekään, kun puhemiesneuvostokin kokoontui kahdesti. Onneksi ehdimme käsikirjavaliokunnassa puoli tuntia kuunnella jumalanpalveluselämän hankekoordinaattoreita Ulla Tuovista ja Timo-Matti Haapiaista. Minä ehdin oppia ainakin, että parityöskentely on stimuloivaa, kirkkoherrat tarvitsisivat foorumia suunnitella jumalanpalveluksia, seurakuntarakenneuudistuksessa pitäisi miettiä, mikä on työalojen suhde jumalanpalvelukseen ja jumalanpalvelusyhteisöihin (omat kärjistetyt esimerkkini: jos diakonian johtava työntekijä keskittää vanhusten toiminnan ja myös kirkot keskustaan ja karsii sivukappeleiden vastaavat kokonaan tai kopioi saman toimintamallin jokaiseen kappeliin ottamatta huomioon alueiden perinteitä, omaleimaisuutta tai ottamatta seurakuntalaisia mukaan luomaan oman näköistään toimintaa). Hankkeesta on tehty mainio esite "Tiellä - På väg", jossa on mm. hankkeen löytöjä. Omassa valiokunnassamme myös Tiina Reinikainen ja Liisa Teräslahti tuntevat hanketta sisältäpäin, mutta heidän haastattelunsa jäi tuonnemmaksi samoin kuin muidenkin jumalanpalveluskokemukset, esim. piispa Askolan Geneven ekumeeniset kokemukset, Pälkäneen Jari Kemppaisen kasvavat jumalanpalveluskäyrät, Jaakko Löytyn senegalilaiset ja körttiläiset sävyt, Martti Murtoperän keskipohjalaiset kirkkomusiikit, Anna-Mari Kaskisen maailmankylämaisemat, Göran Stenlundin ruotsinkielisen virsikirjan luomistuskat (tai -ilot), Kirsi Hiilamon diakonianäköalat ja Pasi Palmun evankeliset äänet. Ja tietysti minun ja sihteeri Henri Lehtolan kokemukset myös. Kuten huomaatte, valiokuntamme on harvinaisen monipuolinen. Tänään pidettiin useita hyviä puheita, painavia näkemyksiä, puhetaitoa ja ilmaisun kauneutta. Kirkon Ulkoasiain Neuvoston toimintakertomus kirvoitti paljon kannanottoja ja kysymyksiä. Edustajien puheethan voi lukea sekä istuntokausittain että edustajittain pienellä viiveellä kokonaisuudessaan Kirkolliskokouksen kotisivuilta. Tässä linkki mm. em. keskusteluun http://kappeli.evl.fi/kkoweb.nsf/Puheenvuorot%20istuntokausittain?OpenView&Start=1&Count=30&Expand=1.5.7#1.5.7 Myös yli 50 vuotta olevien kirkkojen suojeluun liittyvä lakiesitys avasi monia näkökulmia eri seurakuntien todellisuuteen. Esitystä olen kuullut perusteltavana mm. eri yhteistyötahojen yhteistyön helpottamisena. Piispa Häkkinen avasi ongelmakentän moninaisuutta kirkkojen tulevaisuuden suhteen. Keskustelussa kuulin erityisesti kysymyksen, riittäisikö suojelun sijasta pakollinen lausunto Museovirastolta jo suunnitteluvaiheessa. Lakivaliokunta tekee asiasta mietinnön, johon palaamme marraskuussa. Kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamistoimitukseen liittyvien maksujen keskustelu oli pitkä ja monipolvinen. Kaisanlahti tiivisti asian näkökulmakysymykseksi: punnitsemmeko sitä oikeudenmukaisuus- vai evankeliumin julistuskysymyksenä. Åstrandin mielestä tällaisten maksujen myötä seurakunnan jäsenyys muuttuisi asiakassuhteeksi - ja kirkko siis palveluiden tuottajaksi. Paras puhe oli mielestäni Päivi Linnoisella. Hän aloitti anekdootilla "Meidänpä isä hautaa/siunaa teidät kaikki". Hän muistutti mm. piispainkokouksen lausumista sanoista, että hautaan siunaamisessa ihminen jätetään Jumalan haltuun ja kirkko julistaa evankeliumia Kristuksesta ja kehotti meitä suostumaan tässä asiassa "piinattavaksi". Kirkkohallituksen kyselytunti on hieno mahdollisuus saada huolellisesti valmisteltuja vastauksia edustajia kiinnnostavista asioista kirkkohallituksen virkamiehiltä. Jo aiemmin tänään kuulimme Leena Rantasen perusteellisen selvityksen kirkon eettisestä sijoittamisesta, nyt mm. Pirjo Pihlaja näytti ruudulle pitkän luettelon valmisteilla olevista säädöshankkeista ja totesi seitsemän asian odottavan eduskunnan nuijankopautusta, minkä jälkeen totesimme, ettei kaiken voi odottaa tapahtuvan ihan huomenna tai ensi viikolla. Esiin nousi myös kysymys, miten Suomen kirkko tukee vainottuja kristittyjä. Yleensä se tapahtuu kirkkoliitojen kautta, esimerkiksi Luterilaisen Maailmanliiton, jolloin puheenvuoro on painavampi kuin yksittäisen kirkon. Aloitteita tuli tältä keväältä kaikkiaan kuusi liittyen kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamiseen, kielistrategiaan, matalan kynnyksen toimintatapoihin, kasteopetuksen laajentamiseen & rippikoulun varhentamiseen ja valtakunnallisen isospankin luomiseen (nuorin edustajamme Katri Korolainen-Virkajärvi ja toinen alle 30-v. Janne Kaisanlahti toivat aloitteen viime viikonlopun Kirkon Nuorisopäivien Kirkko 2020 -seminaarista). Moni aloite liittyy seurakunnan käytännön työhön ja hengellisyyden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen - taitaa olla hyviä keskusteluja ja prosesseja tulossa! Huomenna käydään niistä lähetekeskusteluja. Olen itse to-pe Helsingissä tohtorikurssilla. Hyvästelin kenttäpiispa Niskasen, jolla on viimeinen kirkolliskokousviikko meneillään. Hän on ollut uskollinen lentopallonpelaaja aamuisin ani varhain.