Veisuuta ja historiaa

Johanna Lumijärvi piti koskettavan aamuhartauden synninpäästöineen tänään. Istuimme kappelissa kylki kyljessä (koska salia valmisteltiin kirjanjulkaisujuhlaa varten) ja veisasimme virren 178 "Myös isämme uskoivat ennen...". Oli kuin olisin ollut oopperassa, sillä vieressäni veisasi lapsuuskotiseurakuntani pappi, nykyinen piispa Tapio Luoma. (Olen ollut kuitenkin silloin jo aikuinen, kun Luoma oli lapsuuskotini seurakunnassa; hänhän on siis minua nuorempi...)

Tänään klo 10 oli istuntosalissa juhla, jossa julkistettiin Jaakko Olavi Antilan kirjoittama nykymuotoisen kirkolliskokouksen historiikki "Kansankirkko ristipaineessa - Suomen luterilainen kirkolliskokous 1974-2011". Harvinainen lahjakkuus tuo pohjalainen nuorimies: valtavan laaja aineisto käsitelty mielenkiintoa herättävällä tavalla ja ainakin valloittavan, yhtä aikaa asiapitoisen ja huumorintajuisen esittelypuheen perusteella osattu vetää ihmeellisen syviä johtopäätöksiä. Kiitän ja kumarran!

Saimme myös saamenkielisen sotilaan virsikirjan omaksemme; siinä oli pohjoissaamea, koltansaamea ja inarinsaamea. Myös ortodoksivirsiä oli koltansaameksi. Kenttäpiispa Särkiö esitteli sen ja saamelaisedustaja Veikko Guttorm rukoili virsikirjan takaa saameksi Isä meidän –rukouksen.

Käsikirjavaliokunnan mietintö koskien vihkimisen kaavaan lisättäviä kysymyksiä tilanteissa, jossa vihittävillä on lapsia, valmistui. Katsoimme perustevaliokunnan ja piispainkokouksen kanssa, ettei ole syytä luoda uutta toimitusta avioliiton kaavan sisään, vaan edistää uusperheen yhteyttä muilla tavoilla ja siksi ehdotimme aloitteen omankin esityksen mukaisesti lisämateriaalin, erityisesti rukousaineiston valmistamista ko. tilanteisiin. Sen lisäksi perheelle voi ehdottaa yhteisen kodin siunaamista.

Kun noin 7 vuotta sitten aloitin tämän blogin, tiedotus kirkolliskokouksen asioista oli paljon niukempaa ja blogeja oli vain vähän. Nykyisin monet asiat lennähtävät Facebookiin tai Twitteriin lähes samassa sekunnissa kuin ne tapahtuvat istuntosalissa. Myös kirkon tiedotuskeskuksen tiedotus on monipuolistunut huomattavasti. Niinpä omat kirjoitteluni ovat vähentyneet. Tämä viikko ei ole sisältänyt kovin merkittäviä päätöksiä ja on ollut paljon rauhallisempi kuin moni muu. Olen saanut nukkua joka yö kunnolliset yöunet.

Tänään sattui hullunkurinen tilanne, kun olin kumartunut naulakon alle tutkimaan laukkuni sisältöä. Samassa edellisellä kaudella käsikirjavaliokunnan puheenjohtajana ollut Gustav Björkstrand minua huomaamatta laittoi takkinsa eteeni kuin peittäen minut sillä; lienikö tämä vahvistus sille, että nyt on minun vuoroni käsikirjavaliokunnan tämänhetkisenä puheenjohtajana väistyä sivuun…ja olla asettumatta enää ehdolle hieman yli vuoden kuluttua olevissa kirkolliskokousvaaleissa.

Tällaisia nyt mietiskelen. Ensi keväänä on vielä tulossa seurakuntarakennepäätös ja virsikirjan lisävihkosta päättäminen joko silloin tai marraskuussa. Erityisesti seurakuntarakenneasiaan on todella vaikea löytää viisasta ja kaikkia tyydyttävää ratkaisua. Olisiko koko hankkeen raukeaminen sellainen? Tänään ruokapöytäkeskusteluissa totesimme, että joka tapauksessa keskinäiset keskustelut ovat tuottaneet paljon tietoa ja erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja paikallistasolla myös auttanut alustavasti solmimaan yhteistyöverkostoja seurakuntien kesken eli prosessista jää joka tapauksessa jotain käteen. Tässä kohdassa jään myös rukoilemaan kaikille asianosaisille viisautta. ”Anna, Jeesus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään…”