Armoa! 2017
Neljästoista kirkolliskokousviikkoni alkoi Turun
kristillisellä opistolla; vielä kaksi jäljellä tämän jälkeen, joten pianhan
tässä on alettava etsiä ehdokkaita seuraavaan kirkolliskokoukseen. Itse en aio
olla enää ehdokkaana. Olen nyt töissä järjestössä, Kansan Raamattuseuran Turun
alueen työntekijänä ja ajattelen, että arkkihiippakuntaa olisi hyvä edustaa
seurakuntapappien, joilla on arjen tuntuma seurakunnan elämään ja hallintoon.
Arkkihiippakunnassa on paljon viisaita, lahjakkaita ja pitkälle koulutettuja
pappeja, joiden asiantuntemuksen ja elämänkokemuksen ja hengellisyyden
toivoisin tulevan tälläkin tavalla kirkon palvelukseen.
Messussa Maarian kirkossa aloitimme rukouksin viikkomme. Oulun
hiippakunnan edustajat palvelivat ja saimme kuulla saamenkielistä
raamatunlukua. Piispa Salmi oli sairaana ja häntä edusti asessori Juha Rauhala,
jonka kanssa olen tehnyt rovastikunnallista yhteistyötä yli 30 vuotta sitten
Nurmossa! Erityisesti pidin virrestä 426: ”Menkää, seuraavathan teitä siunaukset
ystäväin. Rukouksin mukananne hekin työssä ovat näin. Ystäviä Kristuksen johtaa
Henki yhteinen.”
Toimintasuunnitelmasta kertoi kansliapäällikkö Jukka
Keskitalo, että koska perustehtäviin kuluu 80 % kirkkohallituksen resursseista,
on sitä tahdottu nyt nostaa esiin erityisten hankkeiden sijaan ja se on tehty
tuloskortin muodossa. Tuloskortti sisältää tavoitteen, keinot ja avainmittarin.
Vastaavalla tavalla tein juuri KRS:n toimintasuunnitelmaa Turun alueelle ja
totesin, kuinka vaikea on kehittää toiminnan mittareita, mutta niiden kautta
pystyy arvioimaan toiminnan vaikuttavuutta ja siksi sitä on harjoiteltava.
Erityisen tärkeä kirkon keskeinen hanke on Reformaation
juhlavuoden Armoa! 2017 –valmistelu.
Kirkkoneuvos Leena Rantanen esitteli hauskasti kirkon
talouden kehitysnäkymiä antamalla liikennevalojen tavoin värejä eri
toiminnoille. Kirkon eläkelaitos sai punaisen, kirkon yhteinen toiminta vihreän
ja KiPa keltaisen. Kirkossa eläkemaksu on korkea, mikä johtuu siitä, että
rahastointi aloitettiin aikoinaan liian myöhään; kirkon eläkkeet eivät ole
korkeita, keskimäärin 888e/kk. Vanhuseläkkeelle lähtevien keski-ikä on niinkin
korkea kuin 64,4 vuotta, mikä on varsin lähellä tavoitetta 65v. Mutta koska
kirkon työntekijämäärä vähenee tulevina vuosina, vähenee luonnollisesti myös
palkkaperusteinen eläkemaksukertymä. Heikoimmassa tulevaisuuden skenaariossa
työntekijämäärä puolittuu vuoteen 2030 mennessä eli viidessätoista vuodessa.
Kirkon yhteinen toiminta sai vihreän värin mm. siitä syystä,
että kirkkohallituksen työntekijämäärää on voimakkaasti supistettu ja tullaan
vielä parin vuoden aikana supistamaan. Vuonna 2006 työntekijöitä oli 295, tänä
vuonna heitä on 258 ja vuonna 2017 suunnitelman mukaisesti 233. Kiinteistökulut
uudessa Kirkon Talossa, Eteläsatama 8 ovat myös huomattavasti pienemmät kuin
edellisessä paikassa Katajanokalla.
KiPan toiminta on takkuillut eikä kaikin osin ole tuonut
toivottuja säästöjä, josta piispa Vikström piti kriittisen puheenvuoron
kysellen, onko KiPa eräänlainen monopoli, jota ei saa arvostella; jolla on
eräänlainen koskemattomuus, mikä saattaa estää toiminnan kehittymisen. KiPa on
mielestäni osoitus siitä, että kun ei alun perin ole riittävää yksimielisyyttä
asiasta, ei sitä kannattaisi runnoa läpi, koska asia kostautuu jatkossa haluttomuutena
yhteistyöhön ja tällä on myös taloudellisia seurauksia.
Kirkko – yhteistä näkyä kohti –asiakirjaa kehotti piispa
Jolkkonen lukemaan uteliaasti ja nöyrästi ja piispa Repo viittasi aiempaan
merkittävään Kaste, virka ja ehtoollinen –asiakirjaan ja sen vaikutuksiin mm.
virkaan vihkimysten ja ekumenian syventyneenä ymmärryksenä ja luterilaisten ja
anglikaanien välisen sopimuksen mahdollistajana. Ensin mainittu asiakirja on
siis vuosikymmenien ekumeenisen työn tulos kirkko-opista, mikä on ekumenian pääteema.
Kenttäpiispa Särkiö kiinnitti huomiota myös oman kirkkomme sisäisen yhteyden
selkiinnyttämiseen.
Sain muuten kenttäpiispa Särkiön kautta ostaa
kaupunkihunajaa, jossa on mm. lehmuksen, voikukan, vadelman ja horsman makuja;
innolla odotan makuelämyksiä. Etiopian maaseudulla olen aikoinaan maistanut
parasta hunajaa, mitä tiedän.
Välillä saa vaivata aivojaan kokouksen ulkopuolisillakin
asioilla. Piispa Kalliala näytti kuvaa modernista maalauksesta aiheena
Ristiltäotto ja mieltäni jäi vaivaamaan taiteilijan nimi. Ehkäpä saan sen
huomenna selville jotain kautta…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti