maanantai 3. marraskuuta 2014



Armoa! 2017
Neljästoista kirkolliskokousviikkoni alkoi Turun kristillisellä opistolla; vielä kaksi jäljellä tämän jälkeen, joten pianhan tässä on alettava etsiä ehdokkaita seuraavaan kirkolliskokoukseen. Itse en aio olla enää ehdokkaana. Olen nyt töissä järjestössä, Kansan Raamattuseuran Turun alueen työntekijänä ja ajattelen, että arkkihiippakuntaa olisi hyvä edustaa seurakuntapappien, joilla on arjen tuntuma seurakunnan elämään ja hallintoon. Arkkihiippakunnassa on paljon viisaita, lahjakkaita ja pitkälle koulutettuja pappeja, joiden asiantuntemuksen ja elämänkokemuksen ja hengellisyyden toivoisin tulevan tälläkin tavalla kirkon palvelukseen.
Messussa Maarian kirkossa aloitimme rukouksin viikkomme. Oulun hiippakunnan edustajat palvelivat ja saimme kuulla saamenkielistä raamatunlukua. Piispa Salmi oli sairaana ja häntä edusti asessori Juha Rauhala, jonka kanssa olen tehnyt rovastikunnallista yhteistyötä yli 30 vuotta sitten Nurmossa! Erityisesti pidin virrestä 426: ”Menkää, seuraavathan teitä siunaukset ystäväin. Rukouksin mukananne hekin työssä ovat näin. Ystäviä Kristuksen johtaa Henki yhteinen.”
Toimintasuunnitelmasta kertoi kansliapäällikkö Jukka Keskitalo, että koska perustehtäviin kuluu 80 % kirkkohallituksen resursseista, on sitä tahdottu nyt nostaa esiin erityisten hankkeiden sijaan ja se on tehty tuloskortin muodossa. Tuloskortti sisältää tavoitteen, keinot ja avainmittarin. Vastaavalla tavalla tein juuri KRS:n toimintasuunnitelmaa Turun alueelle ja totesin, kuinka vaikea on kehittää toiminnan mittareita, mutta niiden kautta pystyy arvioimaan toiminnan vaikuttavuutta ja siksi sitä on harjoiteltava.
Erityisen tärkeä kirkon keskeinen hanke on Reformaation juhlavuoden Armoa! 2017 –valmistelu.
Kirkkoneuvos Leena Rantanen esitteli hauskasti kirkon talouden kehitysnäkymiä antamalla liikennevalojen tavoin värejä eri toiminnoille. Kirkon eläkelaitos sai punaisen, kirkon yhteinen toiminta vihreän ja KiPa keltaisen. Kirkossa eläkemaksu on korkea, mikä johtuu siitä, että rahastointi aloitettiin aikoinaan liian myöhään; kirkon eläkkeet eivät ole korkeita, keskimäärin 888e/kk. Vanhuseläkkeelle lähtevien keski-ikä on niinkin korkea kuin 64,4 vuotta, mikä on varsin lähellä tavoitetta 65v. Mutta koska kirkon työntekijämäärä vähenee tulevina vuosina, vähenee luonnollisesti myös palkkaperusteinen eläkemaksukertymä. Heikoimmassa tulevaisuuden skenaariossa työntekijämäärä puolittuu vuoteen 2030 mennessä eli viidessätoista vuodessa.
Kirkon yhteinen toiminta sai vihreän värin mm. siitä syystä, että kirkkohallituksen työntekijämäärää on voimakkaasti supistettu ja tullaan vielä parin vuoden aikana supistamaan. Vuonna 2006 työntekijöitä oli 295, tänä vuonna heitä on 258 ja vuonna 2017 suunnitelman mukaisesti 233. Kiinteistökulut uudessa Kirkon Talossa, Eteläsatama 8 ovat myös huomattavasti pienemmät kuin edellisessä paikassa Katajanokalla.
KiPan toiminta on takkuillut eikä kaikin osin ole tuonut toivottuja säästöjä, josta piispa Vikström piti kriittisen puheenvuoron kysellen, onko KiPa eräänlainen monopoli, jota ei saa arvostella; jolla on eräänlainen koskemattomuus, mikä saattaa estää toiminnan kehittymisen. KiPa on mielestäni osoitus siitä, että kun ei alun perin ole riittävää yksimielisyyttä asiasta, ei sitä kannattaisi runnoa läpi, koska asia kostautuu jatkossa haluttomuutena yhteistyöhön ja tällä on myös taloudellisia seurauksia.
Kirkko – yhteistä näkyä kohti –asiakirjaa kehotti piispa Jolkkonen lukemaan uteliaasti ja nöyrästi ja piispa Repo viittasi aiempaan merkittävään Kaste, virka ja ehtoollinen –asiakirjaan ja sen vaikutuksiin mm. virkaan vihkimysten ja ekumenian syventyneenä ymmärryksenä ja luterilaisten ja anglikaanien välisen sopimuksen mahdollistajana. Ensin mainittu asiakirja on siis vuosikymmenien ekumeenisen työn tulos kirkko-opista, mikä on ekumenian pääteema. Kenttäpiispa Särkiö kiinnitti huomiota myös oman kirkkomme sisäisen yhteyden selkiinnyttämiseen.
Sain muuten kenttäpiispa Särkiön kautta ostaa kaupunkihunajaa, jossa on mm. lehmuksen, voikukan, vadelman ja horsman makuja; innolla odotan makuelämyksiä. Etiopian maaseudulla olen aikoinaan maistanut parasta hunajaa, mitä tiedän.
Välillä saa vaivata aivojaan kokouksen ulkopuolisillakin asioilla. Piispa Kalliala näytti kuvaa modernista maalauksesta aiheena Ristiltäotto ja mieltäni jäi vaivaamaan taiteilijan nimi. Ehkäpä saan sen huomenna selville jotain kautta…

Ei kommentteja: