”Herrastanne kerskatkaa, autuudesta iloitkaa, kehottakaa kaikkia ahkeroimaan uskossa:” Virsi 334:2 b-sävel Näin riemukkain ajatuksin ja sävelin aloitimme tämän marraskuun 2012 kirkolliskokouksen Maarian kirkossa Espoon hiippakunnan edustajien ja heidän piispansa Tapio Luoman johdolla. Maanantaipäivä oli hyvin tiivis, koska valiokuntien piti päästä aloittamaan työtään ja sekä kirkon toimintasuunnitelmasta että uudesta seurakuntarakenteesta käydä lähetekeskustelu. Toimintasuunnitelmassa nostin esiin mm. Helsingin hiippakunnan innostavat tavoitteet mm. erilaisten jumalanpalvelusten ja kannustavan johtamiskulttuurin suhteen ja Porvoon hiippakunnan musiikkistrategian jalkauttamisen. Vertasin toimintasuunnitelmaa v. 2011 tilastolliseen vuosikirjaan, ihmettelin nuorisotyönohjaajien määrän vähenemistä 78:lla (10 vuodessa – tosin oikea luku oli peräti 91 – luin nimittäin sekä v.2010 että v. 2011 tilastokirjaa ja puheeseeni tuli ko. kohdassa tieto v.2010) – mistä johtunee. Huolestuttava asia ja mietin, mihin nuorisotyöntekijät tarvitsisivat tukea, kun heiltä vaaditaan nykyisin paljon: usein rippikoulun käytännön organisointi tulee heidän vastuulleen ja sosiaalisessa mediassa toimiminen. Ensi vuonna on mielenkiintoinen kuntien, seurakuntien ja järjestöjen Nuori2013 –tapahtuma, jossa on tarkoitus verkostoitua. Tapahtumaa suojelee tasavallan presidentti ja sinne odotetaanm 2000 nuorisotyön toimijaa. Havahduin myös siihen, kuinka erittäin hyvin tavoittavat työmuodot ovat lastenohjaajien vastuulla: päiväkerhot, perhekerhot, iltapäiväkerhot, päiväkotien mentorointi ja uskontokasvatus. Esimerkiksi päiväkerhoissa käy 27 % 3-5-vuotiaista lapsista ja lastenohjaajilla on paljon ovensuukohtaamisia, joita ei tilastoida, mutta joista muutamat johtavat jopa sielunhoitosuhteisiin. Mietin, ovatko papit riittävästi mukana kristillisessä kasvatuksessa ja pohdin, onko lastenohjaajien palkkaero pappeihin liian suuri. Lastenohjaajien keskimääräinen palkka on 2035 e/kk, kun seurakuntapapilla se on n. 3000 e/kk. Diakonia-ammattikorkeakoulu on onneksi kehittämässä varhaiskasvatuksen koulutusta. Seurakunnissa on keskimäärin 4 kuoroa/srk ja kolme soitinyhtyettä, joista jälkimmäisiin lasketaan lasten musiikkileikkikoulut. Soitinyhtyeiden määrä on 5 vuodessa lisääntynyt huimasti, v. 2007 niitä oli 8673 ja nyt 15 499! Näillä lienee vaikutusta jumalanpalveluselämään ja näiden kautta tavoitetaan perheitä ja työikäisiä. Onneksi Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja yhteiskunta –yksikkö on perustamassa yhteistoimintaryhmän kirkkomusiikkitoimijoiden kesken ja Kirkon koulutuskeskus uudistaa kanttorien täydennyskoulutusta. Mietin myös, pitäisikö seurakuntalaisista koota musiikkityön tiimejä kanttorien avuksi. Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo totesi toimintasuunnitelmaa esitellessään, että jumalanpalvelushankkeessa on tuloksia nähty ja osallistujamäärät ovat sen myötä kasvaneet. Porvoon piispa Björn Vikström katsoi tulevaisuuteen miettien, mitä tapahtuu, jos kirkkohallituksen seurakuntamaksuja onkin pienennettävä. Hän vierasti keskusjohtoisia hankkeita vanhanaikaisena hierarkkisuutena ja koki esimerkiksi yhteisen Verkko-hankkeen ja sen myötä tulevan seurakuntien kotisivujen yhtenäisen ilmeen liian yhdenmukaistavana ja joustamattomana ”se sotii ihmisluontoa ja internetin käyttäjiä vastaan”, esimerkiksi aktiivit käyttäjät haluavat ilmeiden muuttuvan usein ja haluavat luoda omia ratkaisuja. Olen monessa kohdin piispan kanssa samaa mieltä; paikallinen tekeminen vahvistaa identiteettiä ja saa olla persoonallisen oloista. Jatkan seurakuntarakennekeskusteluista myöhemmin, pitää piipahtaa syömässä.