Haasteita ja vastauksia nelivuotiskertomukseen

HAASTETTU KIRKKO kirkon nelivuotiskertomus to 8.11.2012 Kirkon nelivuotiskertomus on tärkeä analyysi kirkon ja sen toiminnan nykytilasta ja luonnollisesti herätti paljon keskustelua. Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo selvitti meille ensin muutoksia toimintaympäristössä ja sitten muutoksia kirkossa ja uskonnollisuudessa. Hän totesi, että kirjan haasteiden edessä on kaksi vaaraa: joko selvitämme haasteen pois, koska se ahdistaa tai sitten paniikinomaisesti ryntäilemme, vastaamme ennen kuin kunnolla tiedämme kysymyksen. Heikki Hiilamon tavoin toivoin jossain kohdin tarkempaa tutkimusta, esimerkiksi Pyhä-painopisteen vaikutuksista ei kerro paljoakaan se, vaikuttiko se vähän vai paljon, vaan olisin halunnut tietää, mitä toimenpiteitä työntekijät tekivät, miten esimerkiksi sunnuntain merkitystä perheen pyhänä nostettiin esiin, mitä materiaaleja käytettiin, mitä tuloksia saavutettiin, nousivatko osallistujamäärät tai syntyikö jotain uusia käytäntöjä. Painopisteen suunnitelmat ja materiaali olivat niin hyviä, että niitä toivoisi tulevaisuudessakin käytettävän. Pekka Niiranen luonnehti kirjan lukemista masokistin itseruoskinnaksi ja kirkkoa ”Osallistumattomien yhteisöksi”, ”Hautaan haluavien yhteisöksi” tai jopa ”Kirkosta eroamista harkitsevien yhteisö”. Hänen mielestään strategian ajankohtaistaminen ei riitä, vaan se on pantava uusiksi ja heti! Erkki Koskenniemi totesi, että paljon rakasta ja tärkeää on murtumassa. ”Kun ulkona on pakkasta, on turha kiukutella lämpömittarille.” Hän muistutti luottamuksesta Jumalan sanaan ja järjestyksestä, jossa ensin on Pyhän Hengen toiminta ja vasta sen jälkeen rakenteet ja kiinteistöt. Sammeli Juntunen kannatti apologian lisäämistä kirkossa: ”Jumalaan kannattaa uskoa, koska se on totta.” Liisa Teräslahti kertoi pitävänsä kirjasta, koska se sisältää kehittämisen mahdollisuuksia. Tämän verran ehdimme keskustella eilen keskiviikkona, mutta keskustelu jatkunee tänään, ellei sitten joudu siirtymään jopa toukokuulle, koska aikataulu voi tulla vastaan. Tähän väliin sopi hyvin kannustimeksi tämän aamun Borgå stiftin edustajien aamuhartaudessa laulattama virsi ”Joka aamu on armo uus” , sekä suomeksi että ruotsiksi. Tänään torstaina hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja talousarvio, joihin liittyen äänestimme kahdesti, Sammeli Juntusen esityksestä lisätä Kirkon tiedotuskeskuksen tavoitteisiin kristillisen uskon mainitseminen ja Antti Siukosen esitys liittyen Fleim.fi –nuorisotyön verkkopalvelun jatkamiseen. Molemmat esitykset vain niukasti hävisivät. Työmarkkinajohtajana toimivan kirkkoneuvoksen vaali siirtyy toukokuulle. 50 vuotta vanhempia kirkkoja ei päätetty suojella automaattisesti, mutta sen sijaan ottaa Museovirasto mukaan heti alkuvaiheessa, kun 50 vuotta vanhempia kirjoja peruskorjataan tai muuten kunnostetaan, käytännössä siis velvoitetaan pyytämään lausunto Museovirastolta. Läpi meni sen sijaan esitys verkkopalveluna toimivan Isospankin luomiseksi. Nelivuotiskertomuskeskustelu jatkui. Itse nostin esiin asioita, joissa toiminta oli lisääntynyt – monia niitä yhdisti henkilökohtainen seurakuntalaisten tavoittaminen ja ehdotin, että otamme meille heitetystä haasteesta jonkun osan vastaan, johon pyrimme vastaamaan. Yhtenä esimerkkinä on Lapuan malli (kirjan sivulla 131), jossa kirkkoon liittyvälle annetaan paketti, joka sisältää mm. virsikirjan, villasukat, enkelisaippuan ja rukoushelmet. Kaikkien puheenvuoroja en voi nyt tiivistää, mutta keskustelu jatkuu huomenaamun perjantain täysistunnossa.