Yhtymämallia ja Räsäsen puheita

6.11.2012 Uusi seurakuntayhtymä 2015 –malli Maanantaina alkoi koko Suomen kirkkoa koskevan tärkeän uuden mallin lähetekeskustelu. Sain käyttää kuudennentoista puheenvuoron ja minun jälkeen on vielä odottamassa kymmenkunta puheenvuoropyyntöä. Keskustelu jatkuu vasta huomenna keskiviikkona täysistunnossa. Suhteessa malliin on tällä hetkellä olemassa kolmenlaisia seurakuntia: itsenäiset seurakunnat, valmiit yhtymät kuten Helsinki, Tampere ja Turku sekä seurakuntaliitoksen kokeneet seurakunnat (Annika Määttänen esitteli Salon yhden seurakunnan mallin), joiden sisällä esiintyy monenlaisia malleja. Lähtökohdat ja sovellutukset tulevat olemaan moninaisia ja päätökset on viime kädessä tehtävä paikallisesti. Uusi malli sai varsin laajaa kannatusta; seurakuntia on laajasti kuultu ja Terhi Jormakka selkeäsanaisesti kirjoittanut palautteen aloitteen liitteeseen. Paikallisseurakunnan merkityksen korostus koettiin hyvänä. Mallin perusajatus on tuttu ja nyt sitä on mahdollista kehittää tai sitten paikallisesti soveltaa, esimerkiksi siinä, millä perusteilla rahanjako suoritetaan tai mikä toiminta hoidetaan yhteisesti ja mikä paikallisseurakunnissa. Pienissä seurakunnissa voi mielestäni harkita sitäkin, tehdäänkö yhteinen seurakuntatyö, esimerkiksi erityisnuorisotyö, ylhäältä päin organisoidusti vai alhaaltapäin, vapaaehtoisen yhteistyön pohjalta. Työvoiman joustava käyttö yhtymän sisällä on hieno mahdollisuus, jonka tarkoitus on säästää aikaa ja rahaa välttymällä jatkuvilta työhönottoprosesseilta, mutta herättää myös kysymyksen, miten osataan kirjoittaa auki sen pelisäännöt riittävän täsmällisesti ja minkä verran työntekijällä itsellään on sananvaltaa esimerkiksi siinä, kuinka monessa seurakunnassa hän joutuu toimimaan tai kuinka usein vaihtamaan työtehtävää. Malli on joiltain osin uusi ja siksikin sille toivottiin uutta nimeä, ei rakennetta korostavaa, vaan paikallisuutta, esimerkiksi Kainuun seurakunnat. Mallissa ehdotetaan yhtä suoraa vaalia: seurakuntalaiset valitsisivat oman seurakuntaneuvoston jäsenet, jotka vuorostaan valitsisivat yhteisen kirkkovaltuuston jäsenet. Tässä kannatan itse kahta suoraa vaalia eli että myös yhteinen kirkkovaltuusto valittaisiin suoralla vaalilla, minusta muunlainen ratkaisu on demokratian kaventamista. Unohdin sen omassa puheenvuorossani sanoa ääneen, mutta se nousi esiin useissa kannanotoissa. (Kun kuuntelee 15 puheenvuoroa ja samalla pyrkii karsimaan omasta puheenvuorostaan turhan toistamisen, on välillä hankalaa muotoilla puhettaan loogiseksi…). Yhtymärakenteen tulisi mallina palvella yhteisen omaisuuden, talouden, hallinnon ja henkilöstön hoitoa. Aulikki Mäkinen totesi osuvasti: yhtymä ei omista seurakuntia, vaan seurakunnat yhtymän. Määräenemmistösäännökset Aloitteessa on tarkoitus tarkentaa ja mahdollisesti vähentää asioita, joista on päätettävä määräenemmistöllä ja selkeyttää, miten kiistanalaiset asiat ratkaistaan eli lausunto voidaan pyytää laajennetulta puhemiesneuvolta, johon kuuluisivat valiokuntien puheenjohtajien, puheenjohtajiston lisäksi hiippakuntien piispat. Lapsivaikutusten arviointi Tästä ja lasten kuulemisesta on tarkoitus tulla lakisääteistä. Mm. nämä asiat menevät valiokuntiin perusteellisesti pohdittaviksi ja tulevat sen jälkeen päätettäviksi täysistuntoon. Käsikirjavaliokunta, jossa itse olen, keskustelee vilkkaasti ja monipuolisesti mietinnöstämme koskien viittomakielistä kodin siunaamisen kaavaa ja uusi sihteerimme Pauliina Uhinki-Suominen koostaa hämmästyttävän nopeasti polveilevasta keskustelustamme olennaiset asiat. Tämä blogikirjoitus on aivan liian pitkä, mutta heijastaa asioiden paljoutta näinä parina päivänä. Sisäministeri Päivi Räsänen piti puheen opetusministeriön tarjoamilla perinteisillä kakkukahveilla kolmesta haastavasta aiheesta: afgaanipakolaisten nälkälakosta, eutanasiasta ja abortista. Oletettavaa tietenkin oli, että riipaisevista aiheista ei voi puhua ilman, etteikö sydäntä riipaisisi. Kuulijoiden kiusaantuneisuuden asteen punnitsemista tärkeämpää olisi pohtia, teemmekö kirkossa jotain sen suhteen, että jotkut ihmiset oikeasti kärsivät ja kuolevat. Teenkö minä jotain? Muuten tänä tiistaipäivänä oli monilla valiokunnilla pitkiä kokouksia mietintöjen valmistelujen merkeissä. Meillä käsikirjavaliokunnassa oli vain kaksi tunnin kokousta; mietintö toivottavasti kypsyy huomenna kolmatta käsittelyä kohti. Hiilamot näyttävät blogissaan toivovan vauhdikkaampaa etenemistä asioissa; ehkä joissain asioissa itsekin toivoisi, että voisi toimia tavalla, jolla koptipaavi valittiin: lapsi nostaa lipukkeen maljasta…