5.5.2014 Yksi iloni kirkolliskokouksessa on istua hyvin veisaavien miesten vieressä ja laulaa täyttä kurkkua nojaten heidän hyvään nuottikorvaansa; joskus viereen on sattunut esimerkiksi Kalervo Salo, joskus Pentti Huovinen ja tänään Aarto Jalava. Kirkossa veisasimme lopuksi ihanan suomalaisen arkkivirren 212 :1,4 "Sun kalliin veres voiman suo olla osamme ja sinun pyhäin haavais kokoushuoneemme..." Aarto piti ytimekkään iltahartauden tiestä (Joh.14:5,6): Unkarissa Balatonille ajaessaan hän yhtäkkiä huomasi, että edelläolevan auton varjo oli väärällä puolella ja hän siis ajoi oikeaa tietä väärään suuntaan. Käännyttyään hän ei kuitenkaan päässyt riittävän nopeasti oikealle kaistalle ja tietyön vuoksi joutui ajamaan kymmeniä kilometrejä toiseen väärään suuntaan; piti palata Budapestiin ja lähteä uudelleen matkaan. Tästä hän oppi, että väärälle tielle joutuu helposti, mutta sieltä pois pääseminen voi kestää kauankin. Ja että Kristus-aurinko voi varjonkin kautta herättää tajuamaan, että suunta on väärä. Vielä veisasimme ja rukoilimme tievirsiä: Jeesus johdata tiemme kulkua, Totuuden Henki johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä ja Tie valmis on.

Nämä sopivat hyvin seurakuntarakennekeskusteluihinkin rukouksiksi. Valtavasta paketista on keskusteltu paljon, mutta edelleen siinä on punnittavaa. Lähetekeskustelu asiasta alkoi tänään ja jatkuu huomenna klo 12.30. Esiin on nostettu tässä vaiheessa ainakin ajatus, ettei suuria seurakuntia jouduttaisi keinotekoisesti pilkkomaan pienemmiksi seurakuntayhtymään kuulumisvaatimuksen vuoksi, kirkkolaissa pakollisiksi mainittujen virkojen (pappi, kanttori ja diakonian virka) säilyttäminen, kirkkoherran säilyminen kirkkoneuvostossa puheenjohtajana mm. hengellisen johtamisen ja kokonaisvastuun perusteella (tai oikeastaan nykytilan säilyttäminen; maallikkopuheenjohtajuushan on siinä mahdollinen kirkkoneuvoston ja kirkkoherran sopimuksen perusteella) ja toisaalta maallikkopuheenjohtajuus, seurakuntien määrän lisääminen muiden Pohjoismaiden tapaan (etteivät lähiyhteisöt paisuisi liian suuriksi). ja vielä ajatus koko tämän uudistusesityksen liiasta raskaudesta. Puheenvuorot ovat olleet selkeitä ja ytimekkäitä, toivottavasti sama linja jatkuu huomenna.

Avajaispuheen piti meille Ruotsin kirkon pian eläkkeelle jäävä arkkipiispa Anders Wejryd; puheen keskiössä oli pienoisevankeliumi Joh.3:16. Sen jälkeen keskustelimme toimintakertomuksesta ja yhteisöveron korvaamisesta valtionavulla. Kirkon toimintakertomuksen kannessa on kaunis Kirkkohallituksen talo Satamakadulla kuin jäähyväiskuvana; ensi kesänä ollaan siirtymässä edullisempiin tiloihin.

Kirkko on saanut viime vuosina valtiolta osan yhteisöverosta ikään kuin korvauksena yhteiskunnallisista tehtävistään: hautaustoimi, osa kirkonkirjojen pidosta, kulttuuriperinnön hoitaminen ja valtion päätös muuttaa tämä korvaus tulevaisuudessa valtionavuksi on sekä periaatteellinen että käytännöllinen kysymys. Moni on tarttunut epäilyttävään "valtionapu" -sanaan, mutta sille löytyi piispan luona kokouspapereita tutkiessamme hyvä selitys: Ko. summasta puhutaan koko ajan korvauksena yhteiskunnallisista tehtävistä; se ei siis olemukseltaan ole valtion apua vaikeuksissa kierivälle kirkolle, mutta ko. korvaus annetaan valtionavustuksen nimisenä, koska sitä varten on olemassa valmis valtionavustuslainsäädäntö ja olisi iso työ laatia uusi lainsäädäntö uutta mallia varten.

Kirkolliskokouksessa istuu paljon ihastuttavia ihmisiä (tosin tänään kansliavaliokunnan puheenjohtajan kanssa keskustelimme, että välillä voisi seistä ja kävellä ja pitää taukojakin ;)) eikä aika tahdo riittää edes peruskuulumisten vaihtamiseen; sitä sitten vain hymyillään kaukaa...