Keskiviikko 7.5.2014

Kirkolliskokousviikolla yöt jäävät usein lyhyiksi. Tiistai-iltana piispoilla tapaa olla omaa ohjelmaa ja siksi valiokunnilla on harvoin tiistai-iltaisin kokouksia; tämä tilanne tuo sopivan hengähdystauon, jolloin joku edustaja saattaa piipahtaa jopa kotiväkeä tervehtimässä hieman kauempanakin. Vaikka kokouspaperit lukee etukäteen ja keskustelee niistä muiden edustajien kanssa, on päätöksissä ja näkökulmissa paljon pohdittavaa. Jos sen lisäksi pyrkii netissä lukemaan eri ihmisten mielipiteitä ko. asioista tai itse bloggaa tai osallistuu ko. keskusteluihin, vie se oman aikansa. Puheenvuorojen kirjoittaminen vie aikaa, varsinkin kun niitä täytyy keskustelun edetessä kypsytellä, korjailla ja tiivistää. Eilen tiivistin (osaksi laiskuuteni vuoksi, osaksi välttääkseni keskustelun pitkittämistä) perusteluni seurakunnan pakollisten virkojen (papin, kanttorin ja diakonian) säilyttämisestä yksinkertaiseen lauseeseen, että Raamatussa on laulunjohtajia, seurakunnan kaitsijoita ja paimenia ja yritin hymyllä viestittää, että ”sorry, vähän kevyesti menee”, mutta sain tietenkin heti näpäytyksen, että mainitaan siellä kätilötkin ja ties mitä muita ammatteja…mutta ehkä ko. nauruhetki piristi enemmän kuin perusteluni olisivat tehneet.

Mari Korhonen tuuletti aamuhartaudessa paperinmakuisia aivojamme tunnekylläisillä partiokuvilla ja "partiolupauksilla" sitoutua mm. hymyilemään ja saamaan anteeksi.

Tämän päivän aloitteet ovat heijastaneet yhteiskuntamme muuttumista sekä kansainväliseksi (ulkomaalaisia taitaa asua Suomessa 6% väkiluvustamme), monikulttuuriseksi  että muutenkin heterogeeniseksi: on puhuttu vieraskielisen työn järjestämisestä kirkossa, henkilöseurakuntamahdollisuudesta ja lisäyksistä vihkikaavaan erityisesti uusperheitä ajatellen.

Viimeksi mainitun aloitteen lähetekeskustelu on vasta klo 18 täysistunnossa, mutta kuulimme siitä käsikirjavaliokunnassa jo asiantuntijoina Mika Mäntyrantaa, joka erinomaisesti tiivisti aloitteen keskeiset kohdat ja Pirjo Pihlajaa asian juridisesta puolesta eli avioliitto-oikeudesta. Valiokuntamme on hyvin asiantunteva, monipuolinen ja innokas keskustelija, joten näkökulmia nousi monelta kannalta esiin. Aloitteessa on mielestäni tavoite kirkkona viestiä tuesta uusperheille ja niiden aikuisille sekä lapsille ja tähän tavoitteeseen lienee helppo monien yhtyä; sen muodoista ja tavoista kannattaa keskustella ja löytää siihen hyviä ratkaisuja. Itse aloitteeseen tulee perustusvaliokunnan lausunto ja siihen on myös piispainkokoukselle annettava mahdollisuus antaa lausunto, koska kyse on kirkkokäsikirjaa koskevasta asiasta.

Kansliavaliokunnan puheenjohtaja moitti lounaalla, että otin sivistymättömän paljon pannacottaa ja melbaa, kun taas minä täysin epäsivistyneesti onnittelin itseäni oikeanvärisestä puvusta: vaaleanpunaisessa ei huomaa mahdollisia jälkiruokatahroja…

Ennen lounasta oli pieni tauko, jolloin sain aikaa pohtia perjantain messun esirukousta; vaikea tehtävä: toisaalta en uskalla ihan vapaasti rukoilla ilman papereita – ajatukset harhailevat jo tässä iässä, mutta en halua pelkästään lukea käsikirjan rukouksiakaan; toisaalta rukouksen laatiminen ei saisi olla pedanttia kaikkien mahdollisten asioiden luettelemista tai paikallaolijoiden opettamista tai heidän miellyttämistään.

Kirkkohallituksen keskustelutunnilla tunteita kuumensi osa seurakuntavaalien mainontamateriaalista. Viestintäjohtaja Pesonen selvitti mm. että kyse on väljästä raamista, jota seurakunnat saavat tavoitteidensa mukaisesti käyttää ja että kyseessä on hallintoelinvaali eikä evankelioimiskampanja. Björn Vikström kertoi, että alkuperäinen slogan oli ollut ”usko hyviin tekoihin”, mutta se oli muutettu muotoon ”usko hyvän tekemiseen”.  Olin Sammeli Juntusen kanssa samaa mieltä, että ”avioliitto kaikille vai avoliitto toisille” ei ole neutraalia mainontaa järjestäjätahon puolelta, vaan vaikka iskulauseiden on tarkoitus herätellä, pitäisi se muotoilla siten, että siinä ilmenee mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja ohjelmanjulistus kuuluu vasta valitsijayhdistyksille.  Mutta varmaan seurakunnat osaavat valita haluamansa iskulauseet isosta valikoimasta.  Kaisanlahti ihmetteli sitä, että seurakuntavaalien Facebook-sivuilla tykättiin joistain puolueista, mutta ei toisista ja tähän asiaan ei tullut ihan selkeää vastausta; jäi mielikuva, että aktiiviset tykkääjät tykkäävät toisistaan, mutta minusta sinne eksyvä saa sen mielikuvan, että Kirkko Suomessa tykkää vain tietyistä puolueista ja sitä jää ihmettelemään. Kuitenkin Tuomo Pesonen kertoi, että seurakuntavaalit-tiimistä ollaan mukana kaikissa puoluekokouksissa tänä vuonna. Mainostoimistot ovat taitavia ja tietävät, miten ihmisten kiinnostus saadaan heräämään, mutta toivoisin, että jossain muodossa kirkon evankeliumi olisi nykyaikaisin käsittein näkyvissä tässäkin ja evankeliumilla tarkoitan rakkauden löytämistä itsensä ulkopuolelta, vanhojen taakkojen jättämistä ja uuden alun mahdollisuutta päivittäin. Sitä lähdettä, mistä vasta kumpuaa halu ja kyky tehdä hyvää. Ja mitä ilman emme voi mitään tehdä. Löytyykö tällaisia kirkon sanoman sanoittajia tai kuvittajia? Mainostaminen on vaikea laji, jota en hyvin tunne

Illalla klo 18 jatkamme seurakuntarakennekeskustelua täysistunnossa. Nehän ovat kaikille avoimia ja salin takaosassa on parikymmentä tuolia, jonne sopii lehdistön lisäksi yleensä muutamia henkilöitä ja taitavat puheenvuorot kuulua käytävällekin.