”Kukka aukee hiljaa, lehdet liikahtavat” (virrestä 194)

Näillä sanoilla ja sävelillä seisoimme kirkolliskokouksen aamumessussa alttarilla ehtoollista vastaanottamassa. Joka kerta aloitusmessu on jykevä kokemus: sitä veisuun määrää ja Pyhän Hengen suloista kosketusta sanan, yhteyden ja ehtoollisen kautta. Tämän kirkolliskokousviikon jälkeen tämä kausi on puolessa välissä. Suuria päätöksiä on näinä kuutena vuonna ehditty tehdä ja tälläkin viikolla on tärkeitä asioita etenemässä. Arkkipiispa aloituspuheessaan lähti ilmastonmuutoksesta ja päätyi muistuttamaan toivosta mm. sanomalla, että kirkko pitää toivoa yllä olemalla rukoileva kirkko ja lainasi virttä 600:4 ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman.” Toimintasuunnitelma sisältää edelleen monia tärkeitä hankkeita, strategian ja tulevaisuusselonteon laatimisen ohella mm. seurakuntien yhteinen verkkohanke tuonee ajan myötä säästöjä (kyseessä on siis yhteinen verkkoympäristö kirkolle ja seurakunnille ja siihen on ajan myötä yhä useampien seurakuntien mahdollista liittyä). Reformaation 500-juhlavuotta valmistellaan yhdessä itsenäisyyden 100-vuotisjuhlien kanssa. Ensimmäinen laaja lähetyskumppanuusneuvottelu pidetään ensi vuonna ja seurakuntavaalit vuoden lopulla ovat tärkeä kirkon ”mainoskampanja”. Kirkon taloutta on koetellut mm. se, että yhteisövero tuotti viime vuonna vain 98 miljoonaa euroa toissa vuoden 133 miljoonan sijaan. Eläkerahaston sijoitustoiminta on yleensä onnistunut valtavan hyvin tehtävässään, mutta tällä hetkellä odotukset n. 5,6 % tuotosta vuosittain tuntuu kohtuuttoman isolta. Itse nostin esiin Kirkon tutkimuskeskuksen hyvät hankkeet: Kirkon muuttuva yhteisöllisyys, jossa käsitellään mm. toimintaan osallistumattomien seurakuntalaisten suhdetta kirkkoon, hengellistä elämää verkossa ja kirkkoon sitoutumisen alueellisia eroja. Toinen hanke on uskonnollinen kasvatus elämänkaaressa, johon liittyy mm. tradition siirtäminen uudelle sukupolvelle. Kolmas on virsitutkimushanke, jossa todetaan, että virret ja muukin hengellinen musiikki ovat tärkeässä asemassa uskonnollisen tradition siirtämisessä, esim. miten yhteinen laulaminen kiinnittää uusia ikäluokkia uskonnolliseen yhteisöön ja uskontulkintaan. Tutkimuskeskus panostaa myös erityisesti tutkimustiedon levittämiseen, jolloin sen vaikuttavuus ja tiedon käyttö ja soveltaminen kasvaa. Kannattaa käydä teologia.fi –sivustolla lukemassa ilmaiseksi korkealaatuisia tutkimuksia! Seurakuntarakenneuudistuksen läpiviennissä kaipaan konkretiaa ja löysin sitä mm. Tampereen hiippakunnasta, jossa lähdetään koko hiippakunnan voimin yhdessä miettimään tulevaisuutta; Porvoo taas panostaa henkilökohtaisiin käynteihin yksittäisissä seurakunnissa. Tampereen hiippakunta on myös osuvasti sanoittanut hengellisyyden vahvistamisen tavoitteitaan omassa toimintasuunnitelmassaan ollen meille muille esimerkkinä ja innostajana. Toivoisin, että kokousten ohella rakenneuudistuksessa ruokittaisiin tunteita ja hengen elämää, mm. Pekka Heikkilän ja Mietoisten kappeliseurakunnan mallia seuraten järjestämällä saunailtoja, joissa voi kotoisissa tunnelmissa kokea iloa ja yhteyttä ja motivoitua sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin. Tai vaikka yhteislauluiltoja. Kuntarakennepuolelta kuulin Kuntarakenneuudistus-rokkibändistä, jossa soittavat Huittisten ja Kokemäen kaupunginjohtajat ja Köyliön hallintojohtaja sekä eräs luottamushenkilöaktiivi – entiset kilpailijat käyvät nyt laulu ja musiikki edellä yhteisiä haasteita päin. (Tässä osoitteessa voit kuunnella näytteen heidän musiikistaan: http://www.youtube.com/watch?v=9Jqwc2hvEVs) Tämä maanantai oli pitkä päivä, kävimme myös Kirkon keskushallinnon uudistusta koskevan lähetekeskustelun. Asia on ollut vireillä kahdeksan vuotta ja hioutunut kyllä selkeäksi ehdotukseksi, mutta luonnollisesti luodessa mallia, jonka haluaisi menevän läpi äänestyksissä, on usein tehtävä kompromisseja tai muita ratkaisuja, joita on osan vaikea hyväksyä. Nyt näitä kipukohtia ovat Kirkon ulkoasiain neuvoston poistaminen (ja tehtävien jakaminen piispainkokoukselle ja kirkkohallitukselle), asessorien poistaminen piispainkokouksesta, kenttäpiispan aseman muuttuminen piispainkokouksen jäsenestä läsnäolo- ja puheoikeuden haltijaksi. Pidettyjen puheenvuorojen jälkeen säilyttäisin kaikki ennallaan, osittain tarkoituksenmukaisuussyistä. Joidenkin mielestä teologiset syyt painavat enemmän. Molemmatkin voidaan ottaa huomioon, jos jaksetaan pohtia eri tapoja organisoida asioita ja kehittää niitä vähitellen; tätä arkkipiispa suositteli ulkoasiain neuvoston kohdalla. Kirkkolaista oli siirretty 88 pykälää (mikäli muistan oikein) kirkkojärjestyksen puolelle eli kirkolliskokouksen itsensä päätettäväksi; kirkkolakihan täytyy hyväksyttää eduskunnassa. Pirjo Ala-Kapee-Hakuliselle tämä ei riittänyt; hän haluaisi vielä nopeammin ja vielä selkeämmin ”autonomisen kirkon”. Suuret laivat kääntyvät hitaasti. Moni asia voi olla viisas ehdotus, mutta päättäjiltä voi viedä aikaa tottua ajatukseen. Varmasti lakivaliokunta tarkastelee ko. asiaa vielä tapansa mukaan perusteellisesti. Harmikseni en nyt ole varma, tuleeko ko. mietintö täällä viikolla päätettäväksi vai siirtyykö paketti vielä ensi kevääseen, arkkipiispa kyllä kertoi asian tänään. Lounaalla oli ihanaa linssisalaattia ja päivällisellä lämmintä punajuurivuohenjuustoa,ah!