3.11.2009 Gospeljumppaa ja virkamiespakettia

Aamuksi olimme tilanneet fysioterapeutin ohjaamaan gospeljumppaa, jossa mm. venyttelimme istumisesta väsyneitä niska- ja selkälihaksia(tämä ei siis kuulunut viralliseen ohjelmaan, vaan osallistujat maksoivat ammattilaiselle ja osan rahasta laitamme Kirkon Ulkomaanavun Naisten Pankille mm. pienlainojen myöntämiseen).

Tänään oli aamumessun jälkeen poikkeuksellisesti aamupäivä valiokuntatyöskentelyä ja vasta klo 13 täysistunto, jonka ainut asia oli Kirkon virkamiesoikeudellisten säännösten muuttaminen. Asiaa on valmisteltu pitkään ja välillä äänestetty raukeamaan, joten ilmassa leijuu paineita saada asia pian päätökseen. Esitys oli monipuolisesti valmisteltu ja sen esittely oli selkeää ja maallikollekin ymmärrettävää. Ihailen sitä, että joillakin on motivaatiota ja lahjoja tällaiseen pikkutarkkuutta, loogista ajattelua ja selkeää ilmaisukykyä vaativaan työhön.

Tuollainen laaja lakipaketti sisältää huolellisesta ja monipuolisesta valmistelusta huolimatta kuitenkin paljon näkökohtia, joista voidaan olla eri mieltä. Esitän nyt yksinkertaistetun version "kannattajien" ja "vastustajien" näkökohdista, vaikka asia on tietenkin niin, että paketissa on asioita, joihin kaikki voivat uskoakseni yhtyä, mutta erimielisyydet kilpistyvät pariin perusperiaatteeseen.

Esityksen kannattajat ovat sitä mieltä, että nykyinen säädöstaso kirkossa ei vastaa perustuslain vaatimuksia ja siksi uudet säännökset pitäisi saada pikaisesti voimaan. Esityksen vastustajat ovat sitä mieltä, että päätöksellä on pitkälle vaikuttavat seuraukset ja siksi sitä pitäisi vielä muuttaa muutamissa perustavanlaatuisissa kohdissa, mm. lisäämällä kirkon omista lähtökohdista käsin mietitty syrjintäpykälä (eikä valmistella sitä erikseen, kuten tämän esityksen kannattajat esittävät). Toiseksi esityksen vastustajat, joihin itsekin lukeudun, ovat sitä mieltä, että esitys pitäisi katsoa uudelleen läpi siltä kannalta, mitkä asiat kannattaa nostaa kirkkojärjestyksestä kirkkolakiin, koska lakien täytyy aina mennä eduskuntaan, joka ei niitä muuta, vaan joko hyväksyy tai hylkää esityksen. Kirkkojärjestystä sen sijaan pystymme itse muuttamaan ja siten monessa mielessä säilyttämään autonomian sen sisältämissä asioissa. Miksi omaehtoisesti rajoittaa päätösvaltaamme tällaisilla ratkaisuilla, kysyi moni.

Kannattajat ovat (yleistäen) sitä mieltä, että kirkolla julkisoikeudellisena yhteisönä ei voi olla muusta yhteiskunnasta poikkeavaa lainsäädäntöä, vastustajat taasen kysyvät, eikö uskolla siis ole mitään vaikutusta eikä mitään muuta eettistä koodistoa (mm. Leif Nummela).

Käytävillä ja pöydissä käydään keskustelua myös tulevasta arkkipiispan vaalista, ominaisuuksia ja mahdollisia ehdokkaita punnitaan, mutta keskustelu on tässä vaiheessa hyvin varovaista.

Tänään on Reetta Uusitalon iltahartaus kappelissa; on aina mielenkiintoista kuulla eri puolilta Suomea olevien kirkolliskokousedustajien mietteitä uskosta ja Jumalasta.

Aino Vesti