Eilen alkoi kirkolliskokous. Maarian kirkon messussa oli mieltä ylentävää veisata ”Vaiti kaikki palvokaamme salaisuutta Kristuksen, Hän on tullut keskellemme, väisty huoli maallinen” ja vaeltaa vanhan kirkon alttarille nauttimaan elämän leipää ja kuolemattomuuden lääkettä yhdessä matkakumppaneiden kanssa. Matkalla on nyt mukana myös Turun uusi piispa Kaarlo Kalliala. Tällä kertaa emme vietä kenenkään piispan läksiäisiä, mutta tiedossa on, että tämän kauden (olettavasti) viimeisellä istuntoviikolla marraskuussa hyvästelemme Espoon piispan Mikko Heikan. Ja toukokuussa toivottavat uuden Espoon piispan tervetulleeksi uudet kirkolliskokousedustajat, joiden nimiä ja kasvoja emme vielä tiedä. Tiedossa on jo se, että arkkihiippakunta joutuu luopumaan yhdestä pappisedustajasta Espoon hyväksi ja Mikkelin hiippakunta maallikkoedustajasta Tampereen hiippakunnan hyväksi, edustajien määrä kun määräytyy hiippakunnan asukasluvun mukaan.
Ensimmäinen päivä oli muuten asioiden sisällön puolesta ennätyspitkä. Lähetekeskustelussa olivat parokiaalijärjestelmän kehittäminen, diakonaattiasia ja kirkkoherran vaalitavan muutos ja näiden kolmen ison asian lisäksi vielä kirkon ja hiippakuntien toimintakertomus. Tällä kertaa en käyttänyt puheenvuoroja, koska totesin, että lähes kaikki näkökulmat tulivat esille jonkun muun edustajan puheenvuorossa.
Muutamia ajatuksia em. lähetekeskustelusta:
1.Parokiaalijärjestelmän kehittäminen
-mikä on seurakunnan olemus, miten seurakunta määritellään ja mitä katsotaan kuuluvan seurakunnan itsehallintoon
-alueeseen sidottua seurakuntarakennetta kannatettiin yleisesti, mm. koska koettiin tärkeäksi diakoninen huolenpito tietyn alueen asukkaista
-muutamat toivoivat, että seurakuntayhtymän sisällä muutettaessa olisi mahdollista jäädä omaan seurakuntaan
-aloitteen takana on useita tavoitteita, eräs niistä juuri edellä mainittu, mutta sen lisäksi myös suhde kuntamuutoksiin, erityisesti pienten seurakuntien osalta; ettei kävisi niin, että erityissairaanhoitoyksikön koko määrittelee paikallisseurakunnan koon!
-jotkut olisivat toivoneet myös selvitystä henkilöseurakuntien perustamismahdollisuudesta
-ongelmana on mm. muuttaako veronkanto- tai tietojärjestelmiä vai luodako kirkon omaa lainsäädäntöä ja rakenteita, jota kautta asiaa voisi kehittää
Asia on pahasti kesken eikä ratkaisua voi odottaa kovin pian. Omasta puolestani toivon, että arkkipiispa Mäkisen johtama seurakuntarakennetyöryhmä, joka pohtii rovastikunta- ja hiippakuntamalleja, toisi asiaan uusia, luovia ratkaisumalleja.
2. Diakonaatti
Kauan hallinnossa pyörinyt esitys on nyt selkiytynyt ja joidenkin pettymykseksi väljähtynyt ja epämääräistynyt, toisten mielestä taas realisoitunut eri työntekijäryhmien kompromissiksi.
Aloitteen tavoitteena on vahvistaa vihittävien omaa hengellistä identiteettiä, julkista luotettavuutta ja lähentää muiden kirkkojen käytäntöihin. Käytännössä vihkimys olisi (tässä vaiheessa?) vapaaehtoinen, se tapahtuisi lupauksen ja kätten päällepanon kautta ja toisi tullessaan viran tunnukset ja asun, kuulumisen työpaikan (joissain tapauksissa asuinpaikan) hiippakuntaan ja ko. piispan kaitsentaan ja oikeuden avustaa ehtoollisella, viedä ehtoollista sairaille, pitää sanajumalanpalvelus ja toimittaa muutakin omaan työalaan kuuluvaa jumalanpalveluselämää (ei kuitenkaan messua) ja saarnata messussa.
Keskustelussa nostettiin esiin kysymys, mikä on se virka, johon vihitään ja mistä syystä vihkimys olisi vapaaehtoinen sekä mietittiin näin syntyvän ”kahden kerroksen väen” kaitsentaa: ”toiset kuritetaan seurakunnassa ja toiset kapitulissa?” ; ) . Kapituleilta vaatii myös resursseja mm. ordinaatiokoulutusten järjestäminen.
Itse hahmotan asian samantyyppisesti Kari-Pekka Kinnusen tavoin, että tämä on välivaihe, mutta on tärkeää reitittää lähitulevaisuuden tie ja päästä etenemään sillä. Kiitän myös kirkkoneuvos Huokunaa selkeästä historiallisesta katsauksesta asian valmisteluun teologisine selvityksineen.
3.Kirkkoherranvaali
Kirkkoherranvaalin muuttamisessa on ollut tavoitteina parhaan mahdollisen hakijan valitseminen, itse vaalin lyhentäminen ja selkiyttäminen ja seurakunnan tarpeiden huomioon ottaminen. Nyt on rakennettu pohjaehdotus, jossa ensisijaisena olisi välillinen vaali, jonka suorittaisi kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto (mahdollisesti kaksivaiheisena). Kapitulilta voisi anoa välitöntä vaalia, jolloin seurakuntalaiset valitsisivat paimenensa. Ehdotuksessa oli muitakin eroja vaalitapojen välillä.
Vuosina 2007-2010 on suoritettu 89 kirkkoherranvaalia ja yhdeksässä niistä on ollut mukana ylimääräinen ehdokas. Keskimäärin hakijoita on kirkkoherran virkaan koko maassa ollut 2,8.
Keskustelusta:
-välillisessäkin vaalissa voisi olla ehdokasasettelu
-kokisiko valinnan tekevä luottamuselin kirkkoherran olevan alaisensa kunnanjohtajan tapaan?
-keneltä kirkkoherra kutsun saa?
-onko kirkkoherra virkamies vai hengellinen johtaja?
-seurakunnalla on oikeus valita paimenensa
-vaalitapojen pitäisi olla tasavertaisempia
-välitön vaali voisi olla ensisijainen ja välillinen kapitulilta perustellusta syystä anottavissa
-johtamisen taitoja voi testata monin tavoin, sen kehittämiseen hyvä panostaa
4.Toimintakertomus
Kirkkoneuvos Jukka Keskitalo esitteli toimintakertomusta ja viittasi viime vuotta leimanneisiin keskusteluihin: arkkipiispan vaali, pedofilia, parisuhderukous, homokeskustelu, kirkosta eroamiset ja seurakuntavaalit ja muistutti meitä Paavalin sanoista: ”Jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne.” (Gal.5:15; vanha käännös on värikkäämpi. ”Jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.”)
Kirkkoneuvos Leena Rantanen kertoi viime vuodesta talouden kannalta. Eläkerahasto oli kasvanut 132 miljoonalla eurolla ja sen koko on nyt 957 miljoonaa, joka riittäisi 6,9 vuoden eläkemenoihin. Eläkerahaston tuotto on ollut 13,8 %.
Kirkon yhteisessä toiminnassa ovat suunnitteluyksiköt perinteiseen tapaan pystyneet säästämään, määrärahan käyttöaste on ollut 96 % ja tilikauden ylijäämä 0,9 % (TA –2,2 milj. €).
Kaikkiaan ylijäämä oli n. 44 milj. euroa.
5. Eläkerahaston perustaminen
Kirkon on varauduttava kasvaviin eläkemenoihin ja siitä syystä on ajatuksena nostaa v. 2012 työntekijän eläkemaksu 27 %:sta 28:aan ja lisäksi esimerkiksi 2013 alkaen perustaa palkkasummasta riippumaton eläkerahasto, jonka suuruus riippuisi talouden kehityksestä ja työntekijäkunnan kehittymisestä. Eri skenaarioita esitellen yksi mahdollisuus on esim, että 11 vuoden kuluessa kerätään 20 miljoonaa euroa rahastoon, jolloin se merkitsisi 2, 4 % palkkasummasta; tällä tavoin rahat riittäisivät v. 2080 saakka, mikäli työntekijäkunta vähenisi puoleen nykyisestä. Syksyllä päätämme laista, jossa on ehdotuksena, että ko. tarkoitukseen kerättäisiin korkeintaan 5 % viimeksi toimitetun verotuksen kirkollisverosta. Todellisuudessa kerättävä summa määräytyisi tarpeen mukaan.
Aloite: Kirkon ykseyttä moniäänisyyden keskellä vahvistavan työryhmän perustaminen.
Anna-Mari Kaskinen ensimmäisenä allekirjoittajana aloitti aloitteeseen johdattelun mm. sanoilla ”Miten voimme ymmärtää toisiamme, jos emme tunne toisiamme?” Keskustelu oli mielenkiintoinen ja esitteli kauniita polun alkuja yhteiseen maastoon:
-itsehillinnän harjoittaminen on tarpeen
-kuuluisiko asia piispainkokoukselle
-olisiko työryhmän sijasta parempi muutama perättäinen seminaari, joiden aiheet olisivat uskon ydinasioita
-paljon puhuttu keskinäisestä kunnioituksesta ja sananvapaudesta, mutta teot olleet ristiriidassa sen kanssa; erityisesti toimimisen vapautta kaivattiin
-”monet kauhistuvat sitoutumista, koska kirkot ovat epätäydellisiä”
-olisi hyvä kuunnella uudestaan, mitä toinen sanoi
-yhteinen tavoite (kuten ”heikoimmista pitää huolehtia”) voisi yhdistää
-”skisma ei pakolla parane” (Paarma ilmeisesti sanonut)
-”kirkon yhteys löytyy toista sietävässä rakkaudessa”
Reetta Uusitalo muistutti toisen kuuntelemisen tärkeydestä ja Pietarin ohjeesta:
”Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa.” (1 Piet.3:8-9)
Tänään tarjosin ”kulttuurikävelyä” kiinnostuneille: Maarian pappilan pihalla kävimme läpi ko. seurakunnan kuuluisia kirkkoherroja (mm. Mikael Agricola, Jaakko Finno(1.suom.virsikirjan tekijä), Jacob Tengström (Turun piispa), Pietari Kalm (Suomen Carl von Linné, myös Piikkiön pappilassa asunut ja sinne puutarhan luonut), Ivar Tallgrén (jonka kulttuuriperheestä kertoo Ihmisen jälki –näytelmä, Tytti Issakaisen ja Harri Raittiin kirjoittama – esitetään kesäkuussa pappilan pihalla ja pari kertaa vielä elokuussa) sekä Jaakko Haavio. Kävimme Wäinö Aaltosen hautamuistomerkin luona ja Jaakko Haavion hautakiven äärellä veisasimme hänen kirjoittamansa virren ”Lensi maahan enkeli”. Sitten taivalsimme Koroisiin, Turun syntysijoille ja piispanistuimen paikkaan 1200-luvulla. Ison valkoisen ristin juurella lauloimme pyhiinvaeltajien virttä ”Maa on niin kaunis” ja katselimme suuria kiviä, jotka näyttivät 27,5 x 14,5 m suuruisen kirkon paikan.
Hilda Huntuvuori on kirjoittanut 1930-luvulla eloisan, historiallisen romaanin ”Piispa Tuomas” ja sen lisäksi Lallista ja Kokemäen kuninkaasta, jotka myös haluaisin saada käsiini.
Turun maakuntamuseo on julkaissut ”Koroinen eläväksi” – seminaarin (2001) luennot, mikäli joku haluaa saada täsmällistä tietoa alueen arkeologiasta tms.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti