4.5.2009 ”Älköön sydämenne olko levoton” (Joh 14:1)

Näistä Jeesuksen sanoista Mikkelin piispa Seppo Häkkinen muistutti meitä avajaismessussa Maarian kirkossa ja virret kaikuivat ylös holvien korkeuksiin. Ilon ja yhteyden keskellä surin kuitenkin sitä, että osa ei voinut osallistua ehtoolliseen. Suurin osa naispappeuden torjujista kuitenkin voisi polvistua yhteiseen ehtoollispöytään, vaikka eivät voi ottaa ehtoollista vastaan pappisnaiselta – Jumala lohduttakoon heitä tässä tilanteessa.

Aloituskuviot alkavat nyt uudellekin edustajalle hahmottua perinteinä: arkkipiispan avauspuhe, herkkulounas, kulttuuriministerin puhe ja täytekakkukahvit.

Kirkkoherran vaalitavan muuttamisessa välilliseksi näyttää eniten painavan huoli kirkkoherraehdokkaiden johtamistaitojen paremmasta punnitsemisesta. Minusta asiassa on kyse hieman samasta kuin rakkausavioliiton tai järjestetyn avioliiton kannattamisesta - onko tunteilla jotain arvoa tässä prosessissa. Vaalin lyhentäminen esim. ehdokasasettelusta ja vaalisijoista luopumalla saanee kannatusta; tuntuisi kohtuulliselta, että kaikki pätevät hakijat olisivat tasaveroisesti mukana hakuprosessissa.

Evankeliumikirja on nyt saatu viittomakielelle ja edustajat saivat ko. DVD:n etukäteen kotiin katsottavaksi.

Päätettäviä asioita on yhtenäkin päivänä yli kymmenen ja ne vaihtelevat vaalilipun väristä viimeisen eläkelaitoksen määräytymiseen tai kirkolliskokouksen työjärjestykseen.

Kirkon ulkoasiain neuvoston (KUN) toimintakertomusta oli kiinnostava lukea ja kuulimme edustaja Huovisen kysymyksen ansiosta, että ko. yhteyksistä kirkkojen kanssa on osa myös matkakertomuksina luettavissa.

”Oi kuulautta taivaan, ei yötä ollenkaan! Luot, Herra, työhön, vaivaan katseesi laupiaan. Näin siunaat kylvötyömme ja korjuun kypsän suot, jaat leivän, jonka syömme, ja mieliin toivon luot.” (Virsi 574:2) Nyt päivälliselle – klo 18 info HeTasta: synergiaa vai sotkua!

Aino Vesti