7.5.2009

Eilen illalla löysimme ”vanhasta Turusta”, Aboa Vetuksen uumenista Luostarikadun, Suomen vanhimman kellarin ja Pyhän Annan kappelin, jossa olen saanut vihkiä avioparin ja kastaa heidän lapsensa. Katariinan pappilassa kirkkoherra Martti Hirvonen kertoi kiinnostavasti 700-vuotisen seurakuntansa historiaa ja pappilan kahdesta asukkaasta, Fredrik Gabriel Hedbergistä ja kirkkoherra Esa Anttilasta, kirkolliskokousedustajasta, jonka muutamat paikalla olleet muistivat ja tunsivat.

Kirkossa näimme maalauksen Katariina Sienalaisesta ja veistoksen mustuneesta Katariina Aleksandrialaisesta (olikohan mustumisen syy vitaaliveljien, tanskalaisten merirosvojen sytyttämä tulipalo satoja vuosia sitten tai jotain sinne päin...googlettakoon ken ehtii.). Tästä kirkosta oma pappisurani alkoi nykyisen Oulun piispa Sami Salmen alaisuudessa; nyt on mieheni Rauno Vesti siellä seurakuntapastorina. –Miten tämä liittyy kirkolliskokoukseen? Ainakin siten, että juuri näissä vapaamuotoisissa illoissa tutustuu toisiin edustajiin persoonina, heidän taustoihinsa ja luonteenpiirteisiinsä. Leppoisat ja huumoripituiset kahvihetket luovat hyvää yhteyttä ja pohjaa vakavammalle työskentelylle istuntosalissa ja valiokunnissa.

Kirkkoneuvoksen tehtävään oli 17 hakijaa – olisin halunnut etukäteen nähdä kirjallisen ansiovertailun; soveltuvuustutkinta ja haastattelu kuitenkin kertovat paljon muutakin kuin paperit. Lisäksi olisi voinut kutsua kaksi etusijalle asetettua meidän nähtäväksi ja kuultavaksi, että valinta olisi tuntunut vastuullisemmalta. Taitavia hakijoita oli monta ja siinä mielessä ei valinta voinut kovin huonosti mennä. Itse katsoin, että en voi Pekka Särkiön, teologian tohtorin ja dosentin, ansioita ohittaa; hän on toiminut myös asessorina pitkän kirkkoherrauran lisäksi. Valitun, Pekka Huokunan, taitoja en minä eikä tuskin kukaan muukaan aseta kyseenalaiseksi.

Täysistunnossa, aloitteita käsiteltäessä, arvostan suuresti oppineiden teologien näkemää vaivaa valmistella monipuolisia ja teologisesti syvällisiä kannanottoja, esimerkiksi Tapio Luoma ja Heikki Kotila. Esimerkiksi Heikki Kotila kiinnitti kasteasiassa huomiota siihen, että meidän on tärkeä miettiä, täyttyvätkö kasteen teologiset edellytykset: lapset olisi tarkoitus kastaa uskonyhteisön yhteyteen.

Kari-Pekka Kinnusella on silmää erityisesti ihmissuhde- ja työyhteisöasioissa ja monilla muilla papeilla kadehdittavan hyvää asioiden suhteuttamistajua. Täällä saa oppia analysointia ja olennaisen erottamista epäolennaisesta, hieman toisella tavalla kuin yliopistossa.

Aino Vesti