Irti päästä, olet vapaa lähtemään...

8.5.2009

Eilen iltapäiväkahvin jälkeen nautin ylellisyydestä: käsikirjavaliokunnan työt oli tehty ja sain käyttää muutaman tyhjän tunnin valintani mukaan. Istuin maailman suurimpien valkovuokkojen keskellä läheisessä metsässä lintujen laulua kuunnellen. Mietin myös kirkkoamme – monessa kohdassa olen täynnä iloa, kun ihmisten usko ja turvautuminen Jumalaan ja syvä sitoutuminen tulee kauniilla tavalla esiin tässäkin värikkäässä joukossa, toisissa kohdin taas koen, että olemme hyvin kaukana siitä, miten uskoa tulisi todeksi elää. Pienen väläyksen tästä toin esiin tänään kiitospuheessani Turun kristillisen opiston ja Linnasmäki oy:n henkilökunnalle, kun kysyin: tuleeko joskus aika, että kirkolliskokous keittää yhdessä aamupuuron Morbackan tapaan, syö lounaaksi pelkkää keittoa ja sen jälkeen tiskaa astiat yhdessä isossa paljussa Taizén tapaan ja lahjoittaa säästyneet varat Kirkon Ulkomaanavun Toisenlaisiin lahjoihin. Vielä emme ole tällaista uskaltaneet visioida (eikä kansliavaliokuntamme ole tehnyt tällaista tarjouspyyntöä). –Toisaalta ajattelen, ettei omastaan luopumisesta ja uskostaan todistamisesta saisi tulla pakonomaista suoritusta ja syyllisyydestä kumpuavaa lain tekoa. Miten uskaltaa rukoilla itselleen tarpeeksi rakkautta, että voisi luopua itsekkyydestään ja mukavuudenhalustaan iloisin mielin? Ja osaisi yhtä aikaa hienotunteisesti ja rohkeasti lohduttautua ja lohduttaa ihmisiä Jumalan rakkaudella?

Eilen illalla, viittomakielen esitystä katsellessa huomasi, että viittomakieli on kuulevallekin kaunis nähdä, vaikuttava ja syvällinen tapa kommunikoida ja havainnollistaa.

Iltahartauden piti Pekka Simojoki: ”jokaisella sukupolvella on oikeus omiin virsiin”. Hän kertoi myös tapauksesta, johon liittyi eräs mies ja jonka sisältö oli se, että Jumala huolehtii jopa autojemme eturenkaista! Piispoillamme on usein hyvin pitkät päivät monine vastuineen ja useilla lisäksi muita työtehtäviä ja vastuita, eivätkä he pysty siten aina olemaan iltahartauksissa mukana. Tampereen piispa Matti Repo on onnistunut järjestämään niihin aikaa, mikä tuntui hyvältä. Tiiviin kokousaikataulun lomassa ei monellakaan ole mahdollisuutta tutustua piispoihin persoonina, mikä on sääli, koska he ovat keskenään varsin erilaisia, innostavia, viisaita ja lämpimiä ihmisiä.

Kirkkohallituksen jäseneksi oli määrä valita kirkkoneuvokseksi valitun Pekka Huokunan tilalle pappi, Mikkelin hiippakunnasta. Osa meistä olisi halunnut siihen kirkolliskokousedustaja Teuvo V. Riikosen, jolla on pappeuden ja rauhanturvaamisen lisäksi pitkä kokemus seurakunnan nuorisotyöstä ja kansanopistotoiminnasta, mutta valitsijamiesten ehdottama Jari Pennanen vaikutti monen todistajan suulla myös erittäin pätevältä ja sopivalta ko. tehtävään.

Kirkon toimintakertomus ja tilinpäätös tuli hyväksyttyä ja vastuuvapaudet myönnettyä. Kirkon nelivuotiskertomustakin oli yleisvaliokunta perusteellisesti ruotinut. Eräänä tärkeänä asiana nousi sieltä esiin se, että kirkon työntekijöiden sitoutuminen kirkkoon on heikkenemässä ja myös työntekijät tarvitsevat hengellistä tukea. Ainakin arkkihiippakunnassa, Tampereen ja Lapuan hiippakunnissa on näitä asioita ajateltu mm. hengellisen matkakumppanuuden kursseja tai työntekijöiden retriittejä järjestämällä. Tampereen hiippakunnassa on kehitetty myös kirkkoherran kehityspolku -järjestelmä mentorointeineen. Arkkihiippakunnassa on tulossa työntekijöille Raamatun käyttö –koulutus, mikä voi välillisesti tukea työntekijän omaakin hengellistä elämää ja sitoutumista. Myös perheiden merkitys kristillisen kasvatuksen antajana on asia, mitä olisi syytä tehokkaasti tukea sen kerrannaisvaikutusten vuoksi, todettiin yleisvaliokunnan mietinnössä. Nykyaikanahan alkaa olla niin, että rukouksia eivät opeta äidit tai isät (tai mummit ja ukit) vaan opettajat, jolloin niiden vaikuttavuus on toisinaan ohuempi.

Porvoon piispa Gustav Björkstrandille tämä oli viimeinen kirkolliskokous; hän jää eläkkeelle lokakuun lopussa. Hän on tosin ollut meistä jo ensimmäisenä kirkolliskokouksessa 1970-luvulla, kertoi arkkipiispa. Käsikirjavaliokuntana saimme laulaa puheenjohtajallemme Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen laulun, jota tuskin on aiemmin käytetty juuri tällaisessa tilanteessa:

”Niin kuin linnunpoika, joka kurkkii pesästään, meitäkin nyt tuuli kutsuu lentämään. Siivet saimme Jumalalta, siivet sydämeen, lentää saamme valoon, lentää vapauteen. Irti päästä, olet vapaa lähtemään. Anna suuren tuulen puhaltaa! Irti päästä, olet vapaa elämään, vapaa palvelemaan Jumalaa!

Siellä, missä tahtoo, suuri tuuli puhaltaa yllättäen hänet, joka kutsun saa. Vastarinta murtuu, köydet hiljaa katkeaa. Avoinna on taivas, työhön kutsuu maa. Irti päästä…

Kotimme on tuuli, emme pesää tehdä voi, kaikki olkoon Hänen, joka meidät loi.
Rikas olen silloin, jos voin paljon lahjoittaa. Nisunjyväkään ei pelkää kuolemaa.
Irti päästä… "

Opiston ja Linnasmäki oy:n ammattitaito on kunnioituksen ansaitsevaa! Salaattivuoret, ranskalaiset ruuat, jälkiruokaherkut ym. vaativat varsin paljon valinnan jaloa taitoa ja välillä itsekieltäymystäkin, Kanslia toimii hyvin huomaamattomasti kulisseissa kuunnellen, mihin tahtiin puheenjohtajan nuija käy, että ehtii oikeassa järjestyksessä monistella ja jakaa kymmenet paperipinot yli 100 edustajan pöydille ja lähetit kulkevat rauhallisesti ja aina ystävällisesti hymyillen. Ja kaikki toimitilat kovasta käytöstä huolimatta, toiletteja myöten ovat siistejä.

Nyt on taas hetkeksi irtipäästämisen aika, puhaltakoot tuulet meitä voimakkaasti eteenpäin!

Aino Vesti