6.5.2009

Eilen illalla tuli TV1:stä kirkolliskokousedustaja ja käsikirjavaliokuntatuttuni Pekka Simojoesta dokumentti. Iloista oli katsoa, kuinka hän Afrikan lämmöstä toi rytmit Suomen kirkkoihin - kaikenikäiset laulavat hänen ja Anna-Mari Kaskisen (myös käsikirjavaliokunnassa) laulujaan.

Aamumessussa Antti Sipola laittoi meidät saarnaamaan toinen toisillemme kahden-kolmen hengen ryhmissä aiheena: mitä minun elämässäni on ollut elämää/kuolemaa, siunausta/kirousta.

Istunto alkoi 9.15, keskeytyi 11.30-12.30 lounaan ajaksi ja jatkui lähes kahteen. Pikaiset kahvit, sitten valiokuntatyöskentelyä ja uusi istunto klo 15.30, koska aamun työjärjestyksestä jäi asioita ja lisäksi on talousarvioaloitteita sekä vielä Kirkkohallituksen kyselytunti ennen klo 17 päivällistä ja 17.45 alkavaa virkistäytymisretkeä Aboa Vetukseen ja 700-vuotisen Katariinanseurakunnan alueelle, pappilaan kahville ja kirkkoon iltahartauteen. Retkillä ehtii edes hieman solmia tuttavuuksia ja tuulettaa aivokoppaansa.

Aamupäivällä aloite kirkon ulkomaisen työn evaluoinnista (Seppo Rissanen), sen pohtimista, riittääkö kirkon toimintaympäristön muutosten analysointi vai olisiko osattava katsoa niiden yli, pidemmälle. Kehitysvammaistyöhön toivottiin kokonaiskirkon tasolla tukea (Pertti Rajala, Merja Hermonen) ja kirkon oman saatavuusohjelman laatimista ja vielä arkkipiispan viran ja valinnan uudistamista. Jälkimmäiseen liittyen Stig Kankkonen kysyi, onko syytä vahvistaa yhden henkilön merkittävyyttä kirkon äänenä ja Heikki Kotila totesi, että kirkon historia ei tunne piispaa ilman hiippakuntaa.

Lasten ottamista huomioon ja nuorten osallisuuden vahvistamista esitettiin omissa aloitteissaan, jotka Henrietta Grönlund toivoi yhdistettävän kehitysvammaisuuteen liittyvään aloitteeseen siten, että tehtäisiin yksi selvitys osallisuudesta ja sen esteistä eri ikäkausien ja erilaisten ihmisryhmien suhteen. Signe Jauhiainen valisti meitä kertomalla, että 70 % viime vaaleissa äänestäneistä oli yli 50 –vuotiaita!

Lasten huomioon ottamisesta puhuttiin monen edustajan suulla
-lapsilla on meille paljon kerrottavaa (Kaskinen)
-90 prosenttia 8-16 –vuotiaista on nähnyt pornoa netissä ja puolet lapsista käyttää nettiä yksin (Lahti)
-haastan teidät tekemään yhden lapsiystävällisen teon tänä vuonna Kättä päälle –haastekampanjan merkeissä (Tuominen)
-”Kristillinen koti on Kristuksen kirkko pienoiskoossa: Sana, rukous ja taivasten valtakunnan avaimet.”(Luther) Koteihin pitäisi kiinnittää huomiota; mitä isot edellä, sitä pienet perässä; kodin asiat määräävät valintoja usein läpi elämän. Lapsen sydän on paras kylvömaa. Huvipuistoihin lapsia kyllä viedään, viedäänkö ikuisten asioiden äärelle.(Nieminen)

Lasse Marjokorpi kiinnitti huomiota siihen, että hyvä elämä ei ole erotettavissa Jumalan Sanasta. Lapsella on oikeus elämään, oikeus omaan isään ja äitiin, oikeus tulla Jeesuksen luo kasteessa ja tulla kristillisten kummien kasvatuksesta osalliseksi. ”Kirkon elämää ei hoideta lasten oikeuksien julistamisella” – ymmärsin hänen tarkoittavan, että Jumalan Sana on perusta, josta ihmisoikeudet nousevat eikä päinvastoin ja siksi pitäisi vaatimusten ja vetoomusten sijasta pitää esillä sitä elämän lähdettä, Kristuksen sovitusta ja Jumalan Sanaa, joista kaikki rakkaus ja huolenpito ja elämän suojelu kumpuaa. Emmehän me syntiset ihmiset niitä voi itsestämme puristaa, vaan armahdettuna alkaa ehkä hieman antaa tilaa toisillekin ja herätä huomaamaan, että tarvitsee Pyhältä Hengeltä uutta sydäntä ja voimaa rakastaa ja luopua itsekkyydestä.
Toki sen rinnalla on hyvä tehdä erilaisia toimenpiteitäkin, mutta minustakin on tärkeää, että muistetaan, missä on rakkauden lähde ja lähimmäisenrakkauden perusta.

Nyt menen allekirjoittamaan tervehdystä Tansanian naispapeille 8 muun pappisnaisen kanssa.

Aino Vesti