5.5.2009
Lentopalloa pelasi tänään 14 edustajaa seitsemästä kahdeksaan ja sitten nopeasti suihkun tai uima-altaan kautta kirkkoon ja messusta kiireesti aamuistuntoon klo 9.15. Täysistunnothan ovat julkisia-taakse on varattu n. 30 paikkaa yleisölle. Tänään iltapäivällä ei ole täysistuntoa, vaan valiokunnat työskentelevät aloitteiden parissa.
Aamupäivällä käsiteltiin kirkon toimintakertomus. Itse iloitsen siitä, että vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen on tulossa materiaalia ja verkkosivut. Edustaja Riku Rinne totesi hiljattain eräässä haastattelussa, että siemenet jäävät usein seurakuntalaisten käteen, kun ne sen sijaan pitäisi kylvää.
Minusta se on kirkon elämän ja kuoleman kysymys; Maskun kirkkokin voi olla kuin vilja-aitta, Sanaa on saarnattu vuosisatoja, mutta ketkä lähtevät niitä jyviä kylvämään teille ja aitovierille?
Maskussa on vireillä diakonian viran perustaminen; hänen tehtäviinsä kuuluisi mm. vapaaehtoisten etsiminen, kouluttaminen ja motivoiminen, että pääsisimme työntekijäkeskeisyydestä kasvamaan kohti Osallisuuden yhteisöä (Kirkon Strategia 2015).
Teuvo V. Riikosen puheet saavat aina uneliaimmatkin heräämään, kun hän tykittää huumoripitoisesti vakavista asioista: ”Kukkakauppias kehuu kauniita kukkiaan, autokauppias autojaan, mutta uskommeko me tuotteeseemme? Kirkko kuorii oppia ohuemmaksi kuin sipulia-kenttäpiispa kammetaan pois piispainkokouksesta-kirkkoherranvaalia pois kansalta, kummeja pois kastetuilta ja arkkipiispanvaali pois turkulaisilta! Kirkon hampaattomuus ei vedä, vapaa-ajattelijat saavat rauhassa mainostaa: eroa kirkosta, unohda Jumala ja nauti elämästä! Mutta me olemme vaeltava Jumalan kansa, meillä on sanoma. Meillä on jäsenetuja: on mahdollisuus olla kummi! Pysy kirkossa!” Tällaista rohkaisua kuulee mielellään! (Täysistunnoista pidetään keskustelupöytäkirjaa ja edustajien sanatarkat puheenvuorot ilmestyvät kirkon sivuille päivän-parin kuluessa
http://www.evl.fi/kirkolliskokous/ -viimeistään kuitenkin ensi viikolla…)
Aino Vesti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Onpa ajankohtaista pohdintaa.
Se mikä pätee Suomessa, pätee kai monin verroin lähetyskentillä. Olen jälleen kerran pohtinut Jeesuksen sanoja siitä, että eloa on paljon ja työväkeä vähän... Kävin kuukausi sitten Bangladeshissä tutkimassa omia kehitysyhteistyö- ja lähetystyöhankkeitamme ja mietin, miten loistavia työmahdollisuuksia menee sivu suun, kun lähtijöitä on liian vähän. Suomesta on helpompi lähettää jopa rahaa kuin työntekijöitä noihin haastaviin kylvöhommiin.
Erään intialaisen evankelistan innoittamana olen miettinyt myös sitä, pitäisikö enemmän selvittää paikallisten kristittyjen motivoimista ja varustamista evankeliumin levittämiseen- he osaisivat kielen ja kulttuurin - vai onko asiassa paljon muita ongelmia? Suomalaisena usein havahtuu vasta kaukomailla käydessä kristinuskon merkitykseen.
Lähetä kommentti