Eilen illalla käsiteltiin Kirkon tulevaisuusselontekoa Kirkko 2020, joka haastoi innostaviin teologisiin pohdintoihin kuten muistiinpanoistani saatoit lukea. Arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuustossa ehdimme siitä jo keskustella puheenjohtajamme Pekka Heikkilän johdolla ja aiomme jatkaakin vielä, koska tarkoitus on tarttua kehittämistä vaativiin haasteisiin. Itse kiinnitin huomiota mm. vanhusväestön nopeaan kasvuun ja muuttoliikkeen yhä kiihtyvään vauhtiin.
Tänään aamuseitsemältä kirkolliskokouksen muutaman naisedustajan kanssa saimme tanssia israelilaisia kansantansseja Aulikki Laitisen johdolla – niiden rytmissä on hienoa kokea olevansa osa yhteisöä (tanssitaan piirissä), jossa ei ole niin väliä, menevätkö kaikki viiniköynnösaskeleet juuri oikeaan suuntaan ja samalla huomata, että Jeesus on laulanut näitä samoja psalmeja aikoinaan.
Niitä tanssitaan joka puolella maailmaa samalla tavalla, minkä voin pieneltä osalta todistaa – viime kesänä Nizhni Novgorodin messiaanisen seurakunnan jumalanpalveluksessa tempasivat minut mukaan karkeloimaan ja tanssi oli juuri sama ”Eretz zavat halav” (Maa, joka vuotaa maitoa ja mettä), jota juuri tänä aamuna tanssimme.
Näin saa silmänsä hyvin auki ja pienen hien pintaan, kun vielä lisäksi käveli pakkasaamussa Maarian kirkkoon messuun klo 8.15.
Tänään puhutteli sekä alkuvirsi 536 Kristus valo valkeuden että yhdessä lausuttu synnintunnustus:
”Sinä olet tie, mutta en ole seurannut sinua, sinä olet totuus…sinä olet elämä…”
Käsikirjavaliokunnassa saimme aamupäivän kuluessa mietintömme valmiiksi ja ruuan jälkeen oli vain lyhyt täysistunto, jossa poikkeuksellisesti äänestettiin kaksi aloitetta raukeamaan, ensimmäinen seurakuntayhtymän hallintorakenteen keventäminen ja toinen synnintunnustusvaihtoehtojen lisääminen.
Ensimmäinen siksi, että tavoite on hyvä, mutta keinojen löytäminen vaatisi perusteellista miettimistä ja sen jälkeen lähes koko kirkkolainsäädännön läpikäymistä…Toinen siksi, että aloitteen esille nostama häpeän tunteiden esiin tuleminen synnintunnustuksen kohdalla ei saisi johtaa siihen, että niitä aletaan julistaa anteeksiannetuiksi, vaan ko. tunteiden käsittely sopii parhaiten henkilökohtaiseen sielunhoitoon, johon tulisi tarjota tilaisuus jumalanpalveluksen jälkeen. Lisäksi aihetta voi yleisesti käsitellä saarnoissa ja jättää ko. asiat Jumalan haltuun esirukouksessa.
Piispa Matti Repo selvitti myös jumalanpalvelusrukousten tehtävää seurakunnan YHTEISEN uskon sanoittajina ja että jumalanpalveluksessa on lähtökohtana kristinuskon sisältö eikä ihmisen kokemukset, vaikka ne parhaimmillaan ovatkin sisäkkäin.
Muistutan, että kaikki puheenvuorot tulevat kirkon kotisivuille
evl.fi/kirkolliskokous
sekä edustajittain että istuntokausittain sanatarkasti luettavaksi. Lisäksi ko. sivustolta löytyy edustajien blogeja, joita nämä päivittäin kirjoittavat hyvin eri tulokulmista – mielenkiintoisia luettavia. Muistutan myös, että www.kotimaa24.fi -sivustolta löytyy erittäin ajantasaista tietoa päätöksiin liittyen. Ja myös www.seurakuntalainen.fi –sivulla on keskustelua ja blogeja näistä ja muista kirkon asioista.
Tänään oli varmaan tämän nelivuotiskauden ainoa päivä, kun pääsi ”vapaalle” jo ennen kahta ja sain siten aikaa miettiä, mitä sanon mahdollisessa puheenvuorossani koskien piispainkokouksen selvitystä parisuhteensa rekisteröineiden suhteen. Huomenna luultavasti saamme perustevaliokunnan mietinnön asiaa koskien, josta näkyy varsinainen ponsiesitys.
tiistai 9. marraskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti