lauantai 13. marraskuuta 2010

13.11.2010 Parisuhdekeskustelun loput puheenvuorot

Nyt lauantaina olin Mikaelinseurakunnan ja Kansan Raamattuseuran järjestämässä naistenpäivässä, jossa Liisa-Maria Lilja-Viherlampi musisoi (mm. ”Uupuneen naisen blues, Tango aggressivo, Kokonainen…), eduskunnan ja presidentin lääkäri Anita Pienimäki puhui kutsumuksesta ja lisäksi oli Raamattu- ja rukousaiheiset kanavat. Ilta päättyi ehtoolliseen Mikaelinkirkossa, jossa eräs nuori nainen tanssi Jumalalle ”Vaiti kaikki palvokaamme” ja ”Jumala loi” –virret.

Parisuhdekeskustelun päätöstavan omituisuus oli se, että sekä perustevaliokunta (paitsi sen viisi eriävänä mielipiteen jättänyttä jäsentä) että puhemiesneuvosto (=valiokuntien puheenjohtajat) ja arkkipiispa tulkitsivat, että asiasta voi päättää yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Seuraavista asioista pitäisi päättää ¾ määräenemmistöllä (KL 20:7§ 2.mom):
1) hyväksyä ja määrätä käyttöön otettavaksi raamatunkäännös, kristinoppi, virsikirja, kirkkokäsikirja ja messusävelmistö;
2) käsitellä kysymyksiä, jotka edellyttävät kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kannanottoja, sekä ryhtyä toimenpiteisiin niiden johdosta;
3) tehdä ehdotuksia kirkkolain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta;
4) hyväksyä kirkkojärjestys
Minusta kohta kaksi koskisi tätä nimenomaista päätöstä. Jos asiasta on kirkossa keskusteltu kahdeksan vuotta mm. piispainkokouksessa, kirkolliskokouksessa ja kahdessa koko Suomen ev.lut. kirkon käsittävässä parisuhdelakiseminaarissa ja siitä on tehty kaksi paksua selvitystä ja kaksi kirjaa, eiköhän se jollain lailla koske kirkon uskoa ja oppia. Emme kai me mihinkään sivuseikkaan käyttäisi näin paljon aikaa ja rahaa. Varsinkin, kun ko. keskusteluissa ja kirjoissa on toistuvasti pohdittu, miten Raamattu siihen suhtautuu, mikä on kirkkomme ihmiskuva, jumalakuva, syntikäsitys ja sielunhoidollinen lähestymistapa ja näiden ensisijaisuusjärjestys… ja paljon muuta.

Tällaisiin kysymyksiin ei katsottu tarpeelliseksi vastata, mikä ei tietenkään edistä keskinäistä luottamusta eikä yhteen hiileen puhaltamisen henkeä. Etukäteen lainoppinut asiantuntija Telivuo totesi, että ”lain noudattamisesta ei voi äänestää” tarkoittaen, että lakia oletetaan noudatettavan, mutta tässä jää vain ihmettelemään, että kun tapahtuu selvä virhe, kuka voi asiaan puuttua.

Joitakin poimintoja pitkästä keskustelusta (lainaukset ovat omista muistiinpanoista-eivät siis sanatarkkoja!):

Teuvo V. Riikonen:
Kyseessä on kirkon identiteetti, keneltä kirkko saa ohjeensa.

Eero Nieminen:
Kun Raamattuja viskotaan lattialle (Jari Tervo), meidän on otettava siitä entistä tiukemmin kiinni.
Kumpi on mennyt harhaan. Raamattu vai totuudesta luopuva ihminen?

Piispa Askola:
Olisiko Pyhän Hengen ihme, että ymmärtäisimme toisiamme ja että kaikki toimimme Raamatun mukaisesti?

Piispa Salmi:
Erilaisuuden yhteyteen meitä velvoittaa pyhä kaste. Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa: Sinua minä en tarvitse. Kirkko on kuin sateenvarjo, jonka alle kaikki mahdumme. Lustetta ei saa kiskoa pois vehnän seasta. Tehdään tilaa ihmiselle, Jumalan kasvojen edessä.

Bishok Vikström:
Miten elämme keskinäisen jännitteen kanssa?

Matti Ketonen:
Tavoite on löytää yksimielisyyden minimi. Vastakkain ovat pelko ja tarkoituksenmukaisuus. Ristipaineilta ei voi välttyä. Tässä mitataan opillista tuntemusta ja armollisuutta. Ihminen painuu polvilleen, kun Pyhä Henki näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.

Hilkka Olkinuora:
(Arkkipiispan avauspuhe): ”Kirkolla on kiusaus rakentaa täydellistä Jumalan valtakuntaa maan päälle ja jakaa asiat sallittaviin ja tuomittaviin.” Osa meistä on sitä mieltä, että tehtävämme on rakentaa uskovien yhteisöä. Miksi teeskennellä yhteyttä, kun Kristuksen ruumis on jo revitty hajalle. Haavat pitäisi avata puhdistaen, hoitaen, kunnioittaen. Omatunto on myös siellä, missä se on rohkea. Kirkon yhteyttä ei saa vaalia ihmispolojen kustannuksella. Rukous on ihmisestä Jumalaan päin ja siunaus Jumalasta ihmiseen päin. Onko sinun rukouksissasi tilaa myös Jumalalle?

Anna-Mari Kaskinen:
Onko meidän kirkko vain meidän? Olemmeko valmiit tulemaan vastaan, ettei kukaan jäisi osattomaksi Kristuksen rakkaudesta ja seurakunnan yhteydestä?

Pekka Simojoki:
-Joskus 20-vuotiaana innostuin ja lupasin: Pidän Raamatusta kiinni, maksoi mitä maksoi.
-Koskaan en ole tätä asiaa ottanut konserteissa esille, koska koen tehtäväkseni julistaa evankeliumia
-tutkin asiaa pohjia myöten: enkö rakasta lähimmäistäni, olenko kylmä…laitoin Jumalan tiukoille ja pyysin vastausta. Menin ulos kävelemään ja näin naapurini, joka pysäytti ja näytti: hän oli juuri pessyt talonsa päädyn homeesta. Ihailimme sitä yhdessä, kunnes hän sanoi: ”Tiedätkö, olin jo unohtanut, minkä värinen taloni on, kun home oli vähitellen tullut sen pintaan pieninä täplinä ja peittänyt alkuperäisen värin.” Sanoin vain: ”Kiitos, tuosta sainkin hiukan ajateltavaa.” Kuinka rohkeasti uskallamme Jumalan Sanaa tulkita? Minä olen siinä arka. Maailmalla nopeiten kasvavat konservatiiviset, Raamatulle uskolliset kirkot.
-Jeesus meni aina syrjittyjen luo, mutta usein unohdetaan, että Hän toi mukanaan aina muutoksen.
-Täällä on paljon puhuttu rakkaudesta, rakkauteen kuuluu myös totuus – ne kaksi yhdessä muuttavat elämää. Uskon muutoksen mahdollisuuteen, mutten ole sitä väkisin kenellekään tarjoamassa.
-Ruotsissa väkeä eroaa kirkosta, vaikka kaikki kompromissit tehty
-Jotkut: ”tämä pikkujuttu”- antaisko vain periksi, kukapa sitä haluaisi olla ihmisvihaaja, valtakunnan fariseus ja mitä muita nimityksiä konservatiiveille annetaankaan, mutta tietyt pienet sanat pelottaa. ”tämä on ensimmäinen askel” – ”tässä vaiheessa”. Pelottaa raottaa ovea sellaiselle, mistä ei tiedä, mitä sieltä tulee.

Riku Rinne:
-murennammeko sitä pohjaa, jolla kristinusko lepää?
Pauliina Kainulainen:
Olisin toivonut enemmän, mutta sitoudun tähän.

Henrik Perret:
-homoseksuaalisuudesta puhutaan liian paljon, se luo toiseutta
-kirkosta tullut vahvojen kirkko, emme puhu armosta, Jeesuksesta ja kristinuskosta tullut käyttäytymismalli, joka ei anna, vaan vaatii

Oiva Malinen:
-mietinnössä viitataan oppiin – silti tätä ei pidetä opillisena kysymyksenä!
-ratkaisu tuntuu teologiselta kikkailulta: rukous vai rukoushetki
-tämä on uskon kriisi: onko meillä vielä Raamatun arvovaltaan ja luotettavuuteen perustuvaa hengellistä elämää
-armon evankeliumia ei saa hämärtää

Tapio Seppälä:
-kirkko on ainut taho, joka on käynyt asiasta näin perusteellisen keskustelun
-näkymätön lapsi on tullut näkyväksi (vrt. Muumit)
-mielialat ovat nopeita, arvot hitaita, mihin suuntaan kirkon on mentävä

Leif Nummela:
-selvitys ei ota kantaa, onko homoseksuaalinen käyttäytyminen syntiä vai ei
-syntinen ei tarkoita arvotona; Jumalan kuvaksi luotuina olemme äärettömän arvokkaita ja juuri siksi lankeemus on vakava asia ja Jumala valmisti meille lunastuksen
-homosuhteiden hyväksyminenkin on tuomionalaista eikä niihin saisi rohkaista, koska Uusi testamentti toteaa, että niistä juuri on pelastuttu…kehotuksen päämäärä on rakkaus!
Leif kertoi myös tutkimuksista, joista selvisi, että terapiassa monessa homoseksuaalissa oli tapahtunut muutosta (he eivät olleet biseksuaaleja; täysin homot muuttuivat enemmän kuin biseksuaalit!) Tutkimuksessa oli myös tutkittu, että terapia ei ollut vahingoittanut ihmisiä psykologisesti.

Merja Hermonen oli sitä mieltä, että homoseksuaalisuus ei ole syntiä.

Mauno Jouppi:
-risti menettää merkityksensä, jos synti otetaan pois, olemme armonkipeitä
-jos joku olisi aikoinaan mitätöinyt synnin, joka mieltäni painoi, missä olisin nyt!

Tällä hetkellä on 17 edustajan puheenvuorot jo löydettävissä seuraavasta osoitteesta (puheenvuoroja käytettiin 44, jos pysyin laskuissa mukana-viime keväänä taisi olla n.54 samasta aiheesta.)

perjantai 12. marraskuuta 2010

12.11.10

Kirkolliskokouksessa hyväksyttiin äänin 78-30 parisuhteensa rekisteröineiden puolesta rukoileminen.-Toivottavasti muukin rukoileminen lisääntyy kodeissa ja seurakunnissa.

torstai 11. marraskuuta 2010

11.11.2010 Parisuhdekeskustelua

Viime päivinä varmaan monet meistä edustajista ovat käyttäneet monia vapaahetkiä keskustelemiseen, oman kannanoton muotoiluun ja rukoilemiseen viikon kiinnostavimman aiheen puolesta.

Tänään on aamumessun jälkeen koko ajan jatkettu aamulla alkanutta täysistuntoa ja keskusteltu parisuhdelakiin liittyen perustevaliokunnan mietinnön ehdotuksesta pyytää piispainkokoukselta pastoraalisia toimintaohjeita. Toimittajia ja kameroita pyörii joka puolella.

Muutamia edustajien kommentteja (omien muistiinpanojeni perusteella), vain pieniä väläyksiä – paljon muutakin on puhuttu:

Piispa Peura:
Viime päivinä on rukoiltu ja oltu ahtaalla. Tarvitsemme luottamusta, ettemme murtaisi tätä haurasta yhteyttä.

Keijo Rainerma:
-Se, joka asettaa kysymyksen, määrää myös vastaukset. Meiltä ei kysytty: ”haluatko vastustaa Raamatun Sanaa” vaan ”haluatko rukoilla ihmisten puolesta”.
-Jumalan rakkauden käsky ja muut käskyt eivät ole ristiriidassa keskenään; tässä mietinnössä on nähtävissä enemmän pyrkimystä heikentää Raamatun arvovaltaa ja oikeellisuutta kuin päästä selville sen tarkoituksesta ja tavoitteista
-kristillisen avioliittokäsityksen korostaminen mietinnössä ei oikeuta homoseksuaalisen elämäntavan hyväksymistä

Stig Kankkonen löysi mietinnöstä kolme myönteistä asiaa ja teki uuden ponsiehdotuksen, johon lisäsi mietinnön perusteella kristillisen avioliittokäsityksen merkityksen.

Pekka Reinikaisen mielestä media on jo tehnyt asiasta päätöksen ja huomautti, että asia ei koske vain aikuisten maailmaa.

Martti Murtoperä kannatti rukousta ja korosti papin omantunnonvapauden tärkeyttä.

Pekka Lahdenperä
-mietinnössä kristillisen avioliiton käsittely johtaa homoseksuaalisen suhteen hyväksymiseen; mielestäni tässä logiikka ontuu
-Sammeli Juntunen: ”Miten kirkko voi käydä keskustelua muiden kirkkojen kanssa, kun sen oppi on niin hajalla?”
-esitti ponsiehdotuksen: kirkolliskokous merkitsee mietinnön tiedoksi ja pitää tarpeettomana pastoraalisten ohjeiden laatimista

Piispa Häkkinen
-olen mietinnön kannalla

Lasse Marjokorpi
-onko kristillinen avioliitto mietinnön mukaan vain lähtökohta, eikö se olekaan jumalallinen asetus ja ainut Jumalan tahdon mukainen sukupuolisen yhdyselämän muoto?
-Raamatun oikea ymmärtäminen vaatii uskonyhteisöä ja uskonelämää

Tässä vaiheessa, kun tätä kirjoitan, on puhujapöntössä puhumassa 28. puhuja, Riku Rinne – kirjoitan muiden mielipiteistä katkelmia myöhemmin, joko ensi yönä tai sitten perjantain kuluessa. Täydellisenä puheenvuorot tulevat evl.fi –sivuille luettaviksi lähiaikoina.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

10.11.2010

Tänään keskiviikkona olemme tehneet paljon päätöksiä, mm. hyväksyneet hyvin valmistellun talousarvioesityksen täysin ilman keskusteluja! Päätöksiin liittyen kehotan tällä kertaa käymään lukemassa sekä evl.fi –etusivulla tai www.kotimaa24.fi -sivulla. Osa asioista kuten arkkipiispan vaalitavan muuttaminen menee Kirkkohallitukseen mm. siksi, että asiassa on lähdettävä liikkeelle arkkipiispan tehtävistä ja niiden selvittämisestä. Selvittelyjä kaipaavat myös monimuotoisuuden edistäminen kirkon työyhteisöissä ja määräenemmistösäännösten muuttaminen.

Kirkkohallituksen kyselytunnilla saimme vastauksia edustajien kysymyksiin, mm. siitä, millä tavoin kirkon johto (erityisesti piispat tai Kirkkohallitus) on ollut mukana vaikuttamassa koulun tuntijakosuunnitelmiin ja tulevaan hallitusohjelmaan.

Käsikirjavaliokuntamme mietintö virsikirjan lisävihkon valmistamisesta meni läpi ja edustaja Jaana Marjanen evästi kirkkohallitusta muistuttamalla Ruotsin kirkon suomennetusta virsikirjasta, jota voi myös työssä käyttää hyväkseen.

Kirkon ulkoasiain neuvoston jäseneksi valittiin jäljellä olevaksi toimikaudeksi Matti Kalliokoski.

Kirkolliskokouksen jäsenten mielessä pyörii tällä hetkellä perustevaliokunnan mietintö, jonka pohjalta huomenna keskustelemme piispainkokouksen selvityksestä parisuhdelain tiimoilta ja sen seurauksista kirkossa. Ylen paikallisradio kysäisi minulta lyhyen kysymyksen, samoin Kotimaa24-verkkosivun toimittaja – hyvin vähän sitä voi muutamassa sekunnissa sanoa, mutta huomisessa keskustelussa aion muutaman perustelun kertoa omaan näkökantaani liittyen. En kannata vapaamuotoista rukousta, vaan mikäli esitys menee äänestyksessä läpi, aion esittää eriävän mielipiteen. Täysistunnot ovat julkisia ja salin perällä on parikymmentä paikkaa yleisölle – ne tosin taitavat täyttyä nopeasti median edustajista. Aloitamme keskustelun aamulla klo 9.15, mutta keskustelu voi jatkua tuntikausia. Sen saattaa keskeyttää valiokuntatyö ja uusi täysistunto jatkunee klo 14.30.

Rukoilen, että edustajat voisivat Jumalan sanan valossa ja Pyhän Hengen johtamina hahmottaa, mitä kaikkea huominen päätös (mikä se sitten tuleekaan olemaan) merkitsee kirkolle ja sen tulevaisuudelle.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Ti 9.11.2010 Israelilaisia kansantansseja ja raukeamisia

Eilen illalla käsiteltiin Kirkon tulevaisuusselontekoa Kirkko 2020, joka haastoi innostaviin teologisiin pohdintoihin kuten muistiinpanoistani saatoit lukea. Arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuustossa ehdimme siitä jo keskustella puheenjohtajamme Pekka Heikkilän johdolla ja aiomme jatkaakin vielä, koska tarkoitus on tarttua kehittämistä vaativiin haasteisiin. Itse kiinnitin huomiota mm. vanhusväestön nopeaan kasvuun ja muuttoliikkeen yhä kiihtyvään vauhtiin.

Tänään aamuseitsemältä kirkolliskokouksen muutaman naisedustajan kanssa saimme tanssia israelilaisia kansantansseja Aulikki Laitisen johdolla – niiden rytmissä on hienoa kokea olevansa osa yhteisöä (tanssitaan piirissä), jossa ei ole niin väliä, menevätkö kaikki viiniköynnösaskeleet juuri oikeaan suuntaan ja samalla huomata, että Jeesus on laulanut näitä samoja psalmeja aikoinaan.
Niitä tanssitaan joka puolella maailmaa samalla tavalla, minkä voin pieneltä osalta todistaa – viime kesänä Nizhni Novgorodin messiaanisen seurakunnan jumalanpalveluksessa tempasivat minut mukaan karkeloimaan ja tanssi oli juuri sama ”Eretz zavat halav” (Maa, joka vuotaa maitoa ja mettä), jota juuri tänä aamuna tanssimme.

Näin saa silmänsä hyvin auki ja pienen hien pintaan, kun vielä lisäksi käveli pakkasaamussa Maarian kirkkoon messuun klo 8.15.
Tänään puhutteli sekä alkuvirsi 536 Kristus valo valkeuden että yhdessä lausuttu synnintunnustus:
”Sinä olet tie, mutta en ole seurannut sinua, sinä olet totuus…sinä olet elämä…”

Käsikirjavaliokunnassa saimme aamupäivän kuluessa mietintömme valmiiksi ja ruuan jälkeen oli vain lyhyt täysistunto, jossa poikkeuksellisesti äänestettiin kaksi aloitetta raukeamaan, ensimmäinen seurakuntayhtymän hallintorakenteen keventäminen ja toinen synnintunnustusvaihtoehtojen lisääminen.

Ensimmäinen siksi, että tavoite on hyvä, mutta keinojen löytäminen vaatisi perusteellista miettimistä ja sen jälkeen lähes koko kirkkolainsäädännön läpikäymistä…Toinen siksi, että aloitteen esille nostama häpeän tunteiden esiin tuleminen synnintunnustuksen kohdalla ei saisi johtaa siihen, että niitä aletaan julistaa anteeksiannetuiksi, vaan ko. tunteiden käsittely sopii parhaiten henkilökohtaiseen sielunhoitoon, johon tulisi tarjota tilaisuus jumalanpalveluksen jälkeen. Lisäksi aihetta voi yleisesti käsitellä saarnoissa ja jättää ko. asiat Jumalan haltuun esirukouksessa.
Piispa Matti Repo selvitti myös jumalanpalvelusrukousten tehtävää seurakunnan YHTEISEN uskon sanoittajina ja että jumalanpalveluksessa on lähtökohtana kristinuskon sisältö eikä ihmisen kokemukset, vaikka ne parhaimmillaan ovatkin sisäkkäin.

Muistutan, että kaikki puheenvuorot tulevat kirkon kotisivuille
evl.fi/kirkolliskokous
sekä edustajittain että istuntokausittain sanatarkasti luettavaksi. Lisäksi ko. sivustolta löytyy edustajien blogeja, joita nämä päivittäin kirjoittavat hyvin eri tulokulmista – mielenkiintoisia luettavia. Muistutan myös, että www.kotimaa24.fi -sivustolta löytyy erittäin ajantasaista tietoa päätöksiin liittyen. Ja myös www.seurakuntalainen.fi –sivulla on keskustelua ja blogeja näistä ja muista kirkon asioista.

Tänään oli varmaan tämän nelivuotiskauden ainoa päivä, kun pääsi ”vapaalle” jo ennen kahta ja sain siten aikaa miettiä, mitä sanon mahdollisessa puheenvuorossani koskien piispainkokouksen selvitystä parisuhteensa rekisteröineiden suhteen. Huomenna luultavasti saamme perustevaliokunnan mietinnön asiaa koskien, josta näkyy varsinainen ponsiesitys.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Kirkko 2020 - keskustelua tulevaisuusselonteosta

Keskustelua tulevaisuusselonteosta (kommentit ovat peräisin omista muistiinpanoista, ei siis sanatarkkoja lainauksia!)

Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo:

Mahtuuko kirkon tulevaisuuteen muutakin kuin uhkakuvia ja puolustustaistelua? Kyllä, uhkakuvien edessä ei pidä kangistua. Kirkolla on tulevaisuus ja toivo.

Jukka Huttunen:
Mihin selonteko johtaa meitä? Toivottavasti suositukset eivät päädy arkistoihin, unelmapuheet eivät johda konkreettisiin toimiin. Erityisesti valiokunta pyrkisi valitsemaan runsaasta aineistosta muutaman kärjen, joissa pyrittäisiin lähivuosina konkreettisiin toimiin. Esim. hyvin käytännöllisiä ja ajankohtaisia. Luku 7: väestön ikääntyminen, huoltosuhteen muutos, työntekijärakenteen miettiminen.

Piispa Seppo Häkkinen:
S.5: Kirkolta odotetaan uskollisuutta kirkkomme perustehtävälle, mutta sitä ei määritellä missään. Toki se on mm. lähetyskäskyssä ja Meidän kirkko –strategiassa, mutta silti siitä näyttää olevan epätietoisuutta. Mihin suuntaan sen tulisi meitä johtaa? Lopun kolme kuvaa kirkosta jäävät teologisesti ohuiksi.
-S.15 Keskusjohtoisuus vahvistunut (Kirjuri, HeTa, IT-alueet). Teknis-taloudellinen organisoituminen suuntaa kehitystä – eikö perustehtävän pitäisi sitä suunnata. Jatkossa toivoisin erilaista suuntausta. Bayer, Peter: uskonnon performanssi = uskontoa pyritään soveltamaan erilaisiin yhteiskunnan ongelmiin ja uskonnon oma olemus: pelastuksen etsintä jää vähemmälle. Ko. ongelmat eivät lähtökohtaisesti ole uskonnollisia (köyhyys, ihmisarvo, ihmisen identiteetti, ympäristökysymykset). Uskonnon funktiota painottava näkökulma painottaa uskonnon hengellistä tehtävää. Toiminnan painopiste siirtynyt sosiologin termein funktiosta kohti performanssia(ulkoisiin vaikutuksiin) – sinänsä eivät vastakohtia tai toistensa poissulkevia, mutta tärkeä löytää oikea suhde!

Vaarana hengellisen ydinsisällön ohentuminen. Miksi kirkko olemassa, eivätkö hyväntekeväisyysjärjestöt voisi hoitaa kirkon tehtävää? Yleishyödyllisestä laitoksesta helppo erota. Kirkon tehtävä nousee Jumalan sanasta ja kirkon uudistuminen merkitsee palaamista Jumalan sanaan. Kirkon uudistumisen suurin kysymys koskee palaamista Raamattuun. Tulevaisuuden kirkossa tehtävä työtä sen hyväksi, että Raamattu on kirkon peruskirja. Tarvitsemme yhteistä keskustelua Raamatusta ja sen merkityksestä. Tehtävä on vaikea, mutta sitäkin tärkeämpi.

Selonteko monin tavoin hyvä ja arvokas dokumentti, mutta seuraavissa syytä paneutua myös teologisiin selontekoihin ja arviointeihin.

Piispa Heikka kannatti mm. Jukka Huttusen ajatuksia (tässä kohdassa ajatukseni harhailivat…)

Pertti Rajala
:- myös maallikkovastuun nostaisin kärkien joukkoon
-miten kirkolliskokous tätä voisi käsitellä?
-esim. yleisvaliokunta nostaisi kärkiä kevään kirkolliskokoukseen, jossa käytäisiin laaja keskustelua asiasta ja siitä voisi tulla ohjelma uudelle kirkolliskokoukselle

Sami Ojala:
-tämä jo tätä päivää Helsingissä nyt! eikä vasta 2020!
-jatkossa toivon ed.Huttusen kanssa, että uskalletaan unelmoida rohkeammin ja katsoa pidemmälle tulevaisuuteen

Pauliina Kainulainen
-Heikki Kotila: ”myös kansankirkon on varjeltava rukouksen liekkiä”
-miksi teologinen pohdiskelu rajattu pois?
-missä sitä teologista syventelyä on tavoitteellisesti tarkoitus tehdä?
-visioilla ja strategioilla paikkansa, mutta teologian kielellä puhuttava edelleen (Uusi Suomi: ”kirkon kieli on usein hallinnon kieltä, joka ei kosketa järkeä eikä sydäntä”)
-vaikka kirkko organisaatio, niin olemme silti organismi!

-kirkon perimmäinen olemus on Kristuksen elävä ruumis, josta seuraa kolme kysymystä:
1)millaista kieltä olisi tärkeä käyttää, 2)millainen kieli vastaa kirkon olemusta ja 3)millaista teologiaa tarvitaan

-1)millainen kieli vältettävää: kaupan ja mammonan kieli (tulosvastuu, asiakas, tehokkuus)
-uskonnon ja teologian kieli vastaa runouden ja ? kieltä, liikuttaa järkeä ja tunnetta, esim. armo, armahtavaisuus, pelastus, vastuu, rakkaus, oikeus, ilo, pyhyys ja myös kirkon ruumiin kieli puhuu (käytännön valinnat)
2)Lutherin teologian toistelu ei liikauta riittävästi, vanhoja herätysliikkeitä tarvitaan, mutta niiden kieli ei tavoita esim. nykyajan helsinkiläisiä, joiden maailma perin toisenlainen
3)Kuuntelemme esim. vapautuksen teologiaa: Jeesuksen elämä ja viesti on ytimessä, Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ytimessä: siihen sisältyy sekä yksilön että yhteiskunnan vapautus synnin ja kuoleman vallasta ja samoin luomakunnan vapautus. Näin voivat tradition sanat toivosta ja vapautuksesta avautua. Olemme hukanneet paljon sen vapautusvoimasta. Analysoitava, miksi näin päässyt käymään. Seuraava askel on mielenmuutos, katumus. Mitä me voimmekaan olla kirkkona?
Yksi ehdotus traditiolle uskollisesta ja nykyaikaa ymmärtävästä teologiasta on vapautuksen teologia: rukoushiljaisuus ja oikeudenmukaisuuskamppailu, usko ja rakkaus kuuluvat yhteen! Hengellinen puoli ollut välillä alakynnessä: rukouksen, palvonnan ja Raamatun äärellä viipymisen henkeä vahvistettava.

-s.31 kuunteleva keskusteluapu hyvä, muttei riittävä, tarvitaan oikeudenmukaisuuskamppailua ahneutta vastaan
-esim. piispojen ruokaturvakannanotossa pilkahteli tätä näkökulmaa
-selonteolla ei riittävää pohjaa ilman jumalapuhetta
-kirkkoa tarvitaan entistä enemmän!

Tapio Luoma
-selonteko haastaa ajattelemaan, se yksi sen tavoitekin
-termi ”liberalismi” sisältää ajatuksen monimuotoisuudesta, jota yhteisöllisesti ohjataan mahdollisimman vähän; ”tee, mitä haluat, kunhan et vahingoita muita”. Myös uskonnot markkinatilanteessa.

-liberalismi ei sinänsä vihamielinen kirkkoa kohtaan, mutta tietyssä mielessä se pakottaa kirkkoamme pohtimaan tilannetta, jossa olemme kilpailutilanteessa muiden uskontojen kanssa, mutta liberalismin viesti selvä: kirkko on suvaitsematon ja siksi se on hiljennettävä???–kirkko ei suostu liberalismin agendaan, kirkko saatava ääneksi muiden äänten joukossa – siksi yli 4 miljoonan joukko saatava pienemmäksi!
-kirkolla universaalinen sanoma: Jumalan puhuttelu koskee jokaista
-Rowan Williams (Canterburyn arkkipiispa): jokaisella vain yhdet reunaehdot, vain yksi kohtalo, se löytyy yhteydessä Jumalaan – se on universaalisuuden vaatimus; tämä rajaa yksilön vapautta – siksi liberalismi keskittyy oikeuksiin ja vapauksiin. Kirkko voi niitä tukea, toisaalta liiallinen keskittyminen niihin saattaa aiheuttaa, että mielihyvän tunne nousee yhdeksi ihmisoikeudeksi.

-jos yhteinen kieli katoaa, vaikea puhua syyllisyydestä, vastuusta ym; syyllisyys voi kutistua: olenko pystynyt säilyttämään itsestäni mielikuvan viattomana tai vastuullisuus ilmenee vasta, kun minut vedetään vastuuseen (esim. määräämällä maksamaan tuomioistuimen määräämät korvaukset)

-inhimillisen elämän raikkaus ja värikkyys haalistuvat, kun välineet käsitellä mielipahaa aiheuttavia asioita katoavat näkyvistä – kirkon tehtävä tarjota näitä välineitä; missään muualla ei niitä käsitellä. Ristin teologia: kärsivä Kristus kertoo meille Jumalasta, joka joskus kääntää selkänsä, mutta jonka toimien taustalla on kuitenkin ääretön rakkaus!

-kirkon pidettävä sopiva välimatka liberalismiin, mutta ei liian pitkää, muuten kirkko jää askartelemaan omien sisäpiiriasioidensa kanssa
-mitä me sanomme analyysin jälkeen Jumalasta ja ihmisestä vai sanommeko mitään? Ja millä välineillä?

-selonteko vakuuttaa, että kirkolla on sanottavaa ja annettavaa seuraavan kymmenen vuoden aikana

Mika Nurmi
-uusien työntekijöiden rekrytointiin kiinnitettävä erityistä huomiota
-miten saamme nuoret kiinnostumaan kirkosta työpaikkana?
-osa opiskelijoista kiinnostuu opiskelun aikana muista työpaikoista
-aina ei ole tarjota valmistuneille vakituista työsuhdetta ja välillä puolison vaikea löytää työpaikkaa samalta paikkakunnalta

Kenttäpiispa Hannu Niskanen
-miksi tuotetaan selontekoja, mutta ei tehdä jatkotoimia niiden toteuttamiseksi
-toivon valiokunnan miettivän, miten selontekoa konkretisoidaan
-lähetykseen kiinnitetään erittäin vähän huomiota

Bishop Vikström
-s.15 millaisia haasteita keskusjohtoisuus tuo kirkolle ja miten siihen tulisi reagoida – erittäin tärkeä kehittää eteenpäin
-s. 17 siniset tekstit: ”miltä kirkon tulevaisuus näyttää…julkisoik. asemassa tapahtuu muutoksia”– vaihtoehtoisia vastauksia pitäisi miettiä tähän kysymykseen!
-s.17 viim. lause – entä jos ei saada –siihen pitäisi löytyä vastauksia!

Kai Peltonen
-s.6 vaarallinen tulokulma, jos se saa meidät tuottamaan vain kirkkopuhetta irrallaan perustehtävästä
-kirkostaeroamisten syinä esitetty mm. kirkon merkityksettömyys – hallinnollisilla järjestelyillä ei tähän löydetä apua; tekeekö instituutio sitä, mitä sen pitäisi, sen odotetaan tai vaaditaan tekevän
-kristilliselle uskolle oli ominaista esittää joukko totuusväitteitä: Jumala on olemassa, Jumala on Luoja, Jumala lähestyy ihmisiä Jeesuksen hahmossa, Jeesus teki ihmeitä, Jeesus nousi kuolleista, kristitty elää Kristuksessa, maailmanloppu on pian edessä; näiden päälle kristinusko alkoi myöhemmin rakentaa teologia spekulatiivisväitteitä: kaksiluonto-oppi, erityinen ilmoitus…

-kasvanut tieto kosmologiasta, biologiasta ym. on asettanut totuusväitteet kyseenalaiseksi; ihminen osaa itse selittää kaiken: Jumalaa ei tarvita Luojaksi eikä minkään muunkaan asian selittäjäksi. Kirkonmiehet ovat tämän käsittäneet jo kauan sitten: maapallon luominen kuudessa päivässä saa väitteen esittäjän näyttämään hölmöltä.
-jos maailma syntyi alkuräjähdyksessä, Jumala laittoi kaiken liikkeelle jne, mutta sofistikoidumpikin versio on: kirkollinen jumalapuhe ei väitä mitään maailmasta tai todellisuudesta, se on uskonn.puhetta, kielipeliä, joka tarjoaa yhden tavan järjestää ihmisen kaaosmaailma-se voi olla totta yhdelle ihmiselle. Ainut, mistä enää voidaan sanoa mitään varmaa ulkopuolisille, on moraalinen paatos; sarja neuvoja siitä, miten elää hyvä elämä. Kirkollisella puheella ei ole kosketuskohtaa mihinkään todelliseen oman kielipelinsä ulkopuolella paitsi moraalin alueella. Ev.lut. kirkko on ongelmissa, koska se ei omista hyvän elämän avaimia?

-Kirkon puhe kuulostaa käsittämättömältä ja merkityksettömältä eikä peli parane, kun vain jatketaan samaan malliin

-selonteon pohjalta ponnistetaan kohti jumalapuhetta ja totuuden etsimistä?
-kirkko uskonyhteisöksi ja turha retoriikka syrjään

Leif Nummela
-eskatologinen näköala puuttuu kokonaan

8.11.2010 Virsiä ja suklaakakkua


Kirkolliskokousviikko alkoi tavan mukaan Maarian kirkossa. Vuorossa oli Porvoon hiippakunnan edustajien toimittama jumalanpalvelus. Ruotsinkielisessä virsikirjassa on sydäntä sykähdyttäviä lauluja, esim. psalm 399:3

”Träder du själv i själen in,
allmakt och kärlek, och säger
ordet som gör mig evigt din,
intet all världen då väger,
intet mitt hjärta mer begär,
stillad dess heta oro är:
Fader, din kärlek jag äger.”
(Sama sävel kuin suomenkielisessä virsikirjassa nro 197 ”Ajasta aikaan varjellut”.)

Jumalanpalveluksissa me eri tavoin ajattelevat olemme kaikki samalla viivalla Jumalan edessä ja yhtenä joukkona veisaamme kiitosvirsiä – se lämmittää joka kerta mieltä.

Alkupuheenvuorossaan arkkipiispa totesi, että kirkkoa on ravisteltu ja jotain on lähtenyt liikkeelle; kuitenkin kirkon perusta on edelleen vahva ja kyseli, mitä on olla uskollinen Mestarille tässä ajassa. Hänen mielestään puheen piiriin tuleminen on parempaa kuin kätkeytyminen. Arkkipiispa kysyi, kääntääkö kirkko selkänsä homoseksuaaleille vai asettuuko heidän rinnalleen ja toivoi kirkon kestävän keskeneräisyyttä. Hänen mukaansa maailman jakaminen sallittuun ja tuomittavaan ei ole kirkon uskoa, vaan kirkon uskon keskus on Kristus ja lopullinen kriteeri on ”se, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette tehneet minulle” ja lopullinen tuomio on yllätys kaikille. ”Herra, armahda meitä”, lisäsi hän siihen.

Vielä arkkipiispa kertoi T.S.Eliotin näytelmästä ”Murha katedraalissa”, jossa papit ovat huolissaan ulkopuolelta tunkeutuvista vihollisista ja huutavat ”teljetkää ovet”, mutta arkkipiispa määrää: ”Poistakaa teljet, avatkaa ovet – Kristuksen kirkon ovien on oltava auki myös vihollisillemme”. En tiedä, mitä tämä merkitsee, mutta sen tiedän, että tämä on Kristuksen kirkko, jota johdattaa Pyhä Henki. Kirkko, joka haluaa pitää kirkon ovet avoinna, tarvitsee paljon uskoa, rukousta ja luottamusta, lopetti arkkipiispa.

Lounaan jälkeen kirkkoneuvos Leena Rantanen johdatti meitä talousarvion sisältöön. Suuri haaste on eläkkeellelähtijöiden määrän kasvaminen ja kirkollisverokertymän pieneneminen (vuodesta 2008 vuoteen 2009 –2,1 %)-toisaalta yhteisöverot ovat vuonna 2010 nousemassa n. 10 %. Viime vuonna puolet seurakunnista teki miinusmerkkisen tuloksen.

Kirkon yhteinen toiminta rahoitetaan seurakuntamaksuilla, kirkon eläkelaitos on nyt selkeämmin erotettu omaksi yksikökseen ja tuleva henkilöstö- ja taloushallinnon palvelukeskus (HeTa, aloittaa 2012) tullaan rahoittamaan asiakkailta perittävillä palvelumaksuilla. Eläkemenojen kasvu on n. 6-7% vuodessa vv.2011-2013 – siihen saakka riittävät eläkemaksutulot, mutta sen jälkeen on eläkkeitä rahoitettava osin sijoitustoiminnan tuotoilla, siksi mahdollisesti v.2012 eläkemaksua nostetaan 27 %.sta 28 %:iin. Eläkerahaston koko on tällä hetkellä 916 miljoonaa euroa ja eläkelaitosten tuottovertailussa kirkko on onnistunut parhaiten (9,5%). Eläkepäätöstuotanto siirtyy Kuntien eläkevakuutuksen vastuulle v. 2012 alussa.

Strategisia hankkeita rahoitetaan nyt osittain ylijäämää käyttäen. Tilikauden tulokseksi odotetaan
–3,4 miljoonaa euroa.

Eräänä yksittäisenä säästötavoitteena on ottaa Kirkkohallituksen ja tuomiokapitulien käyttöön työasemapohjainen neuvottelujärjestelmä, jolla vähennettäisiin matkakuluja, matka-aikaa (ja kannettaisiin myös ympäristövastuuta), kun kokouksia voitaisiin osittain järjestää sähköisesti.

Hiippakunnallisessa toiminnassa uusia hankkeita on projekti kirkon koulutusalojen harjoittelun yhteisten palauteseminaarien kehittämiseksi ja orientaatiokoulutus diakonian virkaan vihittäville sekä nuorisotyönohjaajan ja kanttorin virkaan valmistuville.

Lisäksi Leena Rantanen selvitti HeTan etenemistä: mm.pilottiseurakuntia ollaan valitsemassa joulukuussa.

Hän havainnollisti myös kirkosta eroamisten taloudellista vaikutusta taulukoilla, joista yhteenvetona kerron sen verran, että lokakuussa eronneiden henkilöiden aiheuttamalla kirkollisverovajauksella olisi palkattu 200 henkilöä (ilmeisesti vuodeksi).

Maanantain kakkukahvit tarjoaa perinteisesti opetus- ja kulttuuriministeriö edustajansa urheilu- ja kulttuuriministeri Stefan Wallínin (jolle siis kuuluvat kirkolliset asiat) johdolla ja puheen saattelemana. Suklaakakku suli suussa!

Kahvien jälkeen kiiruhdin kansliavaliokuntaan, jossa päätämme muutamista käytännön asioista, mm. torstai-illan vierailusta, tällä kertaa merivoimien esikuntaan. Osittain päällekkäin alkoi käsikirjavaliokunta, jossa meillä on valmisteilla esitys virsikirjan lisävihkon valmistamisen aloittamisesta; asia tullee kuluvan viikon aikana päätettäväksi kirkolliskokouksen täysistuntoon. Toinen käsiteltävä asia on Espoon hiippakuntavaltuustosta tullut esitys synnintunnustus- ja synninpäästövaihtoehtojen lisäämiseksi käsikirjaan.