Aamuhartauden piti Eevi Väistö istuntosalissa ja rukoukseksi jäi soimaan aamuvirrestä 465: "Rakkaalla läsnäolollasi kirkasta päivä jokainen" (3.säk.)
Käsikirjavaliokunnassa kuulimma kuurojen pappi Riitta Kuusen selostusta ruotsinsuomalaisten viittomakielisten viikkomessun, kasteen ja hautaan siunaamisen käännöksien syntyprosessista ja Johanneksen evankeliumin suomenkielisen viittomakielisen käännöksen synnystä. Jälkimmäinen oli varsin erilainen kääntää kuin Luukkaan kertomukset; mm. Isän ja Pojan suhde nousi usein esiin; kirkkaus-sanan ja Jeesuksen tavan puhua itsestään kolmannessa persoonassa suhteen piti tarkkaan harkita, miten niiden merkitys välittyy mahdollisimman oikein. Viittomakielessä Jumalan paikan näyttää katse suunnattuna ylös oikealle (anoen, kiittäen, vastaanottaen), ilmeet, kääntymiset, eleet ja huulio ovat osa kokonaisuutta. Messun osissa (esim. Sanctus ja Agnus Dei) on myös säilytettävä musiikin rytmi.
Muutama minuutti vapaata ennen lounasta ja niin ehdin lukea piispa Vikströmin Vieraskynä-kirjoituksen viime lauantain Hesarista koskien seurakuntia suhteessa kuntarakenneuudistukseen - hyviä näkökulmia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti