2.11.2008
Kirkolliskokouksessa pöydälle ei tule niin suuria pinoja paperia kuin eduskunnassa, mutta paljon kuitenkin. Meistä pidetään todella hyvää huolta; saamme kaiken mahdollisen tiedon täsmällisesti paperilla! (Kirkkoneuvoston isoja liitteitä tehtaillessani arvostan suuresti tätä taustatyötä päätöksentekijöille.) Toukokuussa paperia kertyi lähes mapillinen ja sen jälkeen on posti tuonut lähes kymmenkunta lähetystä kirkolliskokousta koskien ja n. 5-6 käsikirjavaliokuntaa koskien. Kun punnitsin paperit ja kirjat (n.10 kpl , mm. kirkkolaki, kirkon talous, nelivuotiskertomus, jp-tutkimuksia), ne painoivat yhteensä 12 kiloa. Senttimetreinä n. 40 cm. Neljän vuoden aikana on kahdeksan istuntoviikkoa. Jos kertoo 12 x 8=96 kiloa ja 8 x 40=320 cm kirjahyllyyn.

Oma haasteensa on pitää paperit loogisessa järjestyksessä. Istuntokausittainen järjestys palvelee päätöshistorian näkemistä, mutta oman valiokunnan paperit taas on hyvä pitää omana kokonaisuuteenaan. Lisäksi jaottelin mappiin erikseen lakiasiat, talousarvioasiat, hiippakuntavaltuustojen aloitteet ja Kirkkohallituksen esitykset.

Toukokuussa eräs kokenut edustaja lohdutteli meitä uusia: "Olkaa vain ihan pihalla ensimmäiset neljä vuotta - niin minäkin olin!" Kommentti tuntui ystävälliseltä, mutta kenellä on varaa luottaa siihen, että tulee uudelleen valituksi neljän vuoden kuluttua, tai että on edes elossa! Tunnen vastuuta myös minuun luottaneita kohtaan ja siksi yritän hypätä heti rattaille ja kantaa kokemukseni yhteiseen kekoon. Kirkkoherran roolista käsin on ollut helppo pohtia monia asioita, koska niitä on tullut jo omassa työssä sivunneeksi.

HeTa-hankkeesta aloitin omasta puolestani herätellä keskustelua syyskuun puolivälissä, oman hiippakunnan edustajien, kirkolliskokouksen kirkkoherrojen ja oman rovastikunnan kirkkoherrojen kesken. Muutamiin talouspäälliköihin olin myös yhteydessä saadakseni kuulla asiasta eri näkökulmia. Ollessani Kirkon koulutuskeskuksessa Järvenpäässä Muutosvalmennuskurssilla(rakennemuutosseurakuntien kirkkoherroille ja talouspäälliköille suunnattu koulutus) kuulin HeTa-hankkeesta ja pysähdyin ihmettelemään erityisesti suurta kulttuurinmuutosta siinä, että perinteisesti itsenäisiltä seurakunnilta otettaisiin pois valta päättää taloudestaan ja tämä valta siirtyisi Kirkkohallitukselle. Minua hämmästytti erityisesti se, että seurakuntien kirkkovaltuustot eivät välttämättä saisi edes tietää asiasta, mikäli kirkolliskokous päättäisi asian suunnitelman mukaisesti. Onko todella mahdollista, että kirkolliskokouksella on valta päättää tällaisesta asiasta ja tällaisella tavalla? Hanke on kaikkineen hyvin laaja ja sen tavoitteista ja niiden toteuttamistavasta keskustelemme varmaan pitkään.

Kirkon keskushallinnon uudistuksessa kiinnitti huomioni esitys jättää asessorit piispainkokousten ulkopuolelle. Miten siinä tapauksessa turvataan seurakuntatyön ajankohtainen tuntemus ja ketkä tekevät kokousten valmistelutyön? Arvelen, että nykyinen järjestelmä on palvellut molempia osapuolia keskinäisen tiedon ja kokemusten vaihtamisena.

Kirkon nelivuotiskertomuskirja on lähetetty jokaiseen seurakuntaan. Sitä kannattaa lukea, jos haluaa nopeasti kattavan käsityksen kirkon nykytilasta. Kirja on tehty hyvin: lukujen alussa on tilastotiedot lyhyesti ja lopussa luettelo ko. työalan haasteista kirkon työlle.

Piispojen puheenvuoron "Rakkauden lahjan" saimme myös. Toivon, että mahdollisimman moni ehtii lukea sen, että voisimme asiantuntevasti keskustella aloitteesta tukea seurakuntien mahdollisuuksia jakaa se joko vihkipareille tai joka talouteen.

Messun ja kirkollisten toimitusten viittomakieliset käännökset tulevat myös käsittelyyn ja saamme käytännössä nähdä, miltä ne ”näyttävät” (esitys itse on DVD:llä), kun meille viitotaan niitä istuntoviikon aikana.Toinen mielenkiintoinen asia on kansliavaliokuntamme järjestämä vierailu Kakolassa.

Aino Vesti