Ti 4.11.2008

Lentopallo alkoi klo 7, joukkueissa 14 miestä ja minä ja Kesia. Varttia vaille kahdeksan uima-altaaseen ja varttia yli kahdeksan viikkomessuun Maarian kirkkoon, missä Teuvo V. Riikonen pudisteli pölyjä yltämme (”samaa pölyä kuin kotonakin”). Ulla Tuovinen improvisoi pianolla inspiroivasti ja Ylen Hyvät (Yleisvaliokunnasta) lauloivat. Nimi oli kuulemma ollut valmis jo ennen ensimmäisiä harjoituksia.

MONIKASVOINEN KIRKKO –kirkon nelivuotiskertomuksen lähetekeskustelusta lainaan omavaltaisesti paloja (Täsmälliset puheenvuorot löytyvät Kirkolliskokouksen kotisivuilta edustajittain.):

Piispa Heikka: Tarvitaan koululähtöistä asennetta.

Ed. Luoma: Dikotomia, kahtiajakautuneisuus on kuva todellisuudesta, mutta ei itse todellisuus.

Ed. Kontinen: Nuoret ovat aloittaneet kännikapinan - voisivatko kirkon työntekijätkin aloittaa sellaisen?

Ed. Peltonen. Meidän on tehtävä skenaarioita = mahdollisia tulevaisuuksia.

Ed. Luoma: Kristus on sisältö; voisiko Kristus olla myös muoto?

Ed. Lemettinen: Onneksi kirjan nimi ei ole ”Kaksinaamainen kirkko”. Media huomaa aina kirkon kompastelut, mutta hyviä saarnoja ei siteerata. Pimeys myy paremmin.

Ed. Riikonen: Mies kirkossa on pian enää museon nurkassa lojuva homeinen muisto. (Anteeksi, Teuvo, en muista sanatarkasti, mutta jotain tähän suuntaan…).

Ed. Marjokorpi: Kymmenen käskyä siirretään muuttuvien asioiden rakkauden koriin eli romukoppaan. Jumalan Sanan hylkääminen tuo eettisen tyhjiön. Nyt on hengellinen lama. Onko tulevaisuuden kirkko julkinen laitos, joka tarjoaa maksullisia palveluita, joiden ei tarvitse olla tunnustuksen mukaisia?

Ed. Riikonen: Herätystä edeltää yleensä: 1) rukoileva äiti, 2)Jumalan Sanan opetus ja 3)kuritettu kansa.

Bishop Björkstrand: Tämän nelivuotiskertomuksen voisi ottaa esiin hiippakuntavaltuustossa ja tehdä sen perusteella omassa hiippakunnassa SWOT-analyysi (vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat).


Kirjassa oli kannustavaa palautetta meille seurakuntien työntekijöille:
”Aivan aluksi haluan kiittää” kaikkia nuoriso-, rippikoulu- ja perhetyössä mukana olleita, sillä isoskoulutukseen osallistuneiden osuus kasvoi 20 % ja isosena toimineiden osuus 35 %!! Perhekerhoissa oli 1,19 miljoonaa käyntiä, kolme prosenttia enemmän kuin edellisellä nelivuotiskaudella.

Tärkeä toiminnan lisääjä oli musiikkitoiminta. Vuonna 2007 seurakunnat järjestivät 15 000 musiikkitilaisuutta ja niihin osallistui kaksi miljoonaa kuulijaa. Musiikkitilaisuuksien määrä nousi 10 % ja osallistujamäärä 5 %. Onko musiikkitilaisuuteen matalampi kynnys tulla kuin jumalanpalvelukseen.

Virsibuumiin olisi nyt hyvä reagoida monin tavoin. Virsikirja on yhtä aikaa Raamattu, rukouskirja, musiikillinen päiväkirja ja kulttuurihistoria. Virsivisoja on pidetty kouluissa ja ne voisivat levitä muuhunkin seurakuntatyöhön. Arkkihiippakunnan kirkkoherrojen kokouksessa kilpailimme rovastikunnittain Virsivisassa (tehtävät vaativat nokkeluutta, muistia ja hiukan sävelkorvaakin); Turussa olin pubissa laulamassa virsikaraokea. Siellä olivat sekaisin perusseurakuntalaiset ja peruspubilaiset ja kaikki halusivat laulaa virsiä. Virsi yhdistää erilaisia ihmisiä.

Virren käyttöä ja merkitystä nykypäivän ihmiselle voisi tutkia monitieteisesti; miten virttä käytetään eri konteksteissa ja mikä on virren merkitys, mitä virsiä lauletaan, mikä on virren asema koulumaailmassa tai juhlakulttuurissamme. Tutkimuksellisinkin keinoin voisimme löytää virsikirjan arvon ja rikkauden ja pitää virsilaulua elinvoimaisena.

SEURAKUNTAPIIRISTÄ ALUESEURAKUNTA?

Ainon muistiinpanoista koottuja epätäsmällisiä lainauksia:
Piispa Huotari: Seurakuntarakenteet eivät saa irtautua kuntien rakenteista, mutta seurakuntayhtymistä voi luoda uudenlaisia. – Tämä on nimikysymys, rakennekysymys ja teologinen kysymys.

Ed. Kaskinen: Nimellä on väliä. Millä yhteisöllä on oikeus käyttää seurakunta-nimeä?

Ed. Kotila: Rakenneuudistuksessa on menty usein talouden ehdoilla, mutta kysessä on myös uskonnollinen ja kulttuurinen asia. Seurakunta on ensi sijassa teologinen ja uskonnollinen termi. Seurakunta on jumalanpalvelusyhteisö. Mahdollisimman lähellä olevien ihmisten yhteisö, ei kymmenistätuhansista koostuva. Hallinnon on oltava palvelija eikä todellisuuden luoja.

Keskustelussa vilisi myös nimiehdotuksia pienemmille yhteisöille tai hallinnolliselle organisaatiolle: seurakunta, alueseurakunta, kirkkopitäjä, pastoraatti…Valiokunta jatkanee asian käsittelyä.

Nyt iltapäivällä klo 14-17 on valiokuntatyöskentelyä ja klo 18 on informaatiotilaisuus Kirkko tietoverkoissa.

Aino Vesti