6.11.2008
Kirkolliskokouksessa on arkkipiispan lisäksi kaksi varapuheenjohtajaa, joista kumpikin hoitaa tehtävänsä täsmällisesti ja tehokkaasti. Talousarvion hyväksymistä johti Timo Sahi erittäin selkeästi ohjeistaen, missä järjestyksessä ja miten ositettuna talousarviosta päätetään.

Tänään pääsimme äänestämään, varaammeko talousarvioon määrärahat kolmen nuorisotyöntekijän palkkaamiseksi nettikeskusteluja varten.
Åsa A.Westerlund puhui mm. sen puolesta, että kaikkien seurakuntien olisi otettava vastuu asiasta ja jatkohoidostakin pitäisi huolehtia. Näin varmaan olisi paras, mutta arvelen, että useimmat halusivat, että jotain pientä konkreettista edes lähtee liikkeelle. Olkoot ne kolme työntekijää pilotteja, jotka aikanaan jakavat kokemuksiaan muillekin viisaudeksi.

Kirkon keskushallinnon uudistuksen lähetekeskustelussa viivyimme pitkään, sillä asia on monitahoinen. Pyrkimyksenä on selkiyttää mm. kirkolliskokouksen, piispainkokouksen ja Kirkkohallituksen suhteita ja toimivaltakysymyksiä. Jättääkö asessorit piispainkokouksen ulkopuolelle vai ei, mikä on Kirkon Ulkoasiain Neuvoston, Kirkkohallituksen ja Piispainkokouksen suhde ja kuuluuko kenttäpiispaksi kutsuttu henkilö piispoiksi valittujen kanssa piispainkokoukseen?
Teologisia ja käytännöllisiä ongelmia.

Kenttäpiispan rooli nähtiin merkittävänä hengellisenä johtajana ”koko valtakunnan” kattavassa seurakunnassaan, joka koostuu hiljattain rippikoulunsa käyneistä nuorista ihmisistä ja miehistä, joita kumpiakaan ei seurakunnissa muuten liiemmin nähdä.

Osalla loppui päivä jo illalla kello puoli seitsemän. Ehkä en huomenna nuku pommiin ja missaa lentopalloa.

Mietin tänään, mistä olen iloinnut tällä viikolla. Olen iloinnut ihmisten aitoudesta ja ystävällisyydestä. Pidän siitä, että ihmiset ovat vakavissaan paneutuneet asioihin ja pyrkineet perustelemaan asioita uskonsa, elämänkokemuksensa ja luonnonlahjojensa kautta. Täällä on monien ammattien edustajia: lääkäreitä, opettajia, pappeja, kanttoreita, juristeja, kaivinkoneenkuljettaja, perheterapeutti…Jokaiseen meistä on luotettu ja meidän on haluttu vaikuttavan omana itsenämme. Hengellinen ilo messussa ja vaikkapa ruokavirsissä on yhdistänyt erilaisia ja eri tavalla ajattelevia ja uskovia ihmisiä.

Tärkeä osa työstä tapahtuu valiokunnissa ja niissä jatketaan taas keväällä, kun valmistellaan toukokuun kokousta. Valiokunnan jäseniin tulee siis tutustuttua paremmin kuin muihin. Arvelen, että käsikirjavaliokuntamme on sekä koostumukseltaan että asiasisältöjensä puolesta kaikkein antoisimpia ja inspiroivimpia. Meillä on myös kokouksia kohtuullinen määrä; sen sijaan huokailen hallinto-, laki-, talous- ja perustevaliokuntien jäsenten puolesta, että he jaksaisivat vaikeat, pitkät ja vastuulliset kokoukset hoitaa loppuun saakka.

Ihmettelen myös puhemiesneuvoston sisua ja puheenjohtajiston kykyä pitää langat käsissään. Piispoillakin on hyvin pitkät päivät ja vielä omia neuvonpitojaan.
”En mä pyytänyt tyyntä tietä, Sinun tahtosi tietä vain.”
Huomenna päätämme vielä muutamien valiokuntien ponsista ja sitten on loppukiitosten aika.
Aino Vesti